Moikka pitkästä aikaa! Enpä sitten ehtinytkään kirjoitella ennen lomaani Suomessa. Yritin kyllä pariinkin otteeseen, mutta kun kaksi kertaa vahingossa onnistuin poistamaan osan tekstistä, jonka olin jo kirjoittanut, päätin luovuttaa. Ehkä mulla ei olisi sitten ollut mitään niin järkevää asiaa. Nyt tulee sitten kunnon pläjäys loma-ajasta ja sen jälkeisestä arkeen paluusta :)

Tulin siis viime sunnuntaina takaisin Suomesta, jossa vietettiin laatuaikaa yhteisen loman merkeissä Jontun kanssa. Tämä olikin sitten viimeinen visiittini Suomeen ennen lopullista paluutani sinne joulun aikaan. Eipä ole lomapäiviä enää käytettävissäkään. Saavuttuani  perjantai-lauantai välisenä yönä Poriin, pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja nopeasti mammaa ja pappaani moikattuamme suuntasimme kohti Tamperetta ja pohjoiseen vievää junaa. Säästimme matkustamiseen menevää aikaa yöjunalla, johon voit pakata itsesi ja autosi ja herätä aamulla virkeänä (tai vähemmän virkeänä junan yöllisten pysähtelyiden ja nykimisten vuoksi) Kolarin rautatieasemalta. Ja niin avautuu kaunis Lappi silmiesi eteen ja tiedät, että kaikki oli sen vaivan arvoista ;) Näin siis teimme ja matka jatkui Kolarista kohti Äkäslompoloa ja Yllästä, jossa saimme viettää ihanan rentouttavan syysloman poissa arjen kiireistä! Mulla varsinkin tuntui ihanalta päästä luontoon ja pois Berliinin hälinästä.

Lapissa meitä odotti hienoinen lumipeite, joka kevyesti oli värjännyt tiet ja tunturien laet valkoisiksi. Lämpötilat olivat nollan alapuolella koko viikon, juuri sopivan viileä ja aurinkoakin nähtiin :)

Mökillä nautimme takkatulesta, saunasta ja hyvästä ruuasta. Tuli käytyä sauvalenkillä muutamaan otteeseen, mikä avasi mukavasti istumatyön kangistamia hartioita. Oli ihana kuunnella metsän hiljaisuutta ja nauttia sen tuoksuista ja äänistä. Paljon ei muita ihmisiä ollut Ylläkselle eksynyt syysloman viettoon, taisi jopa 5 ihmistä tulla vastaan ulkoillessa. Ylläksellä ulkoiluun kuuluu tietysti kiinteänä osana myös makkaran grillaaminen kodalla patikoinnin jälkeen ja kyllä maistui taas aivan mahtavalta! Vaikka Berliinissä onkin paljon lihaisia herkkuwursteja, ei mikään vedä vertoja suomalaiselle (vähemmän lihaa sisältävälle :D) grillimakkkaralle. Pikkupakkanen värjäsi posket punaiseksi ja sisälle mennessä kipristeli ihanasti, tuntui, että veri lähti taas kiertämään kasvoissakin :)

Yhtenä päivänä selätimme pirunkurun kiipeämällä kesänkitunturin laelle. Jonttu meni edellä ja minä läähätin perässä :D Lopulta kipuaminen kuitenkin palkitsi kauniiden maisemien muodossa. Olisi siellä viihtynyt kauemminkin katselemassa, jollei olisi tuullut niin viileästi. Kaunista oli!

Loma meni tietysti, niinkuin aina, liian nopeasti. Mukavaa oli kuitenkin paluumatkalla nähdä pitkästä aikaa äitiä ja muuta porukkaa Pohjanmaalla, viimeksi kun nähtiin helmikuussa. Pidempäänkin olisi voinut olla mutta aika on niin harmillisen rajallista. Aikaa oli kuitenkin tutustua myös uusiin karvaisempiin perheenjäseniin :)

Kaksi uutta harmaansävyistä karvapalloa oli viime käyntini jälkeen ilmaantunut taloon. Söpöjä (ja isoja) olivat!

Loman jälkeen olen nyt viikon ollut taas Berliinissä työharjoitteluni parissa. Eilen meillä oli firman Halloweenjuhlat eli pizzaa ja sushia oli tarjolla kera kattavan juomatarjoulun. Toimiston sosiaalitilat oli koristeltu mm. hämähäkinseitein ja asiaankuuluva pukeutuminen kuului myös asiaan. Saksassa Halloween on kohtuu suosittu juhla, vaikka ei tietenkään yhtä iso juttu kuin jenkeissä. Kuulin vuokraemännältäni, että monet kauppaliikkeet antavat Halloweenina lapsille ilmaiseksi karkkeja ja muuta makeaa. Hän olikin menossa 9.v Aaronin kanssa kiertämään illalla kotikadun puodit läpi. Jotkut liikeet antavat paljonkin kuulemma erilaisia herkkuja lapsille Halloweenin kunniaksi. Kuulosti tosi kivalta jutulta, vähän niinkuin virpominen mutta ei tarvitse virpoa vaan senkun käy sisään vaikka naapurin optikkoliikkeeseen ja karkkia sataa :D Tietysti asiaankuuluva puku täytyy olla päällä, luuranko, noita tai vastaava.

Firman Halloweenjuhlasta päädyin omaksi ihmetyksekseni jatkamaan vielä norjalaisen työkaverin kämpille ja siitä ensimmäistä kertaa klubille tanssimaan. Ajattelin, että täytyy kai sitä nyt edes kerran jossain klubilla Berliinissä käydä! En silti ollut kovin vakuuttunut enkä ole varma, menenkö toiste. Ensin sullot itsesi täpötäyteen metroon, jonka jälkeen jonotat sisään klubille, sisään päästyäsi jonotat narikkaan vähintään yhtä kauan ja jos jotain juotavaa tilata meinaat niin siinä löydät itsesi taas yhdestä jonosta. Ei oo mun juttu, mutta ihmiset on täällä tottuneet siihen, että aina pitää odottaa ja jonottaa joka paikkaan. Se on sitä. Yöelämässä mä vaan arvostan eritoten sitä, että pidetään hauskaa kavereiden kanssa ja musta se vähän lätistää koko tunnelmaa kun pitää niin paljon odotella. Pidän tilasta ja avaruudesta ja näillä asioilla ei varsinaisesi juhlita Berliinin kuumimmilla klubeilla. Mukavaa oli kuitenkin nähdä livebändi ja muutenkin katsella ihmisten erikoisia Halloween-asuja. Itselläni oli vain vaatimaton pirupanta, jonka lainasin työkaverilta :D Oikeastaan tiesin jo entuudestaan, että yöelämä täällä ei ole varmaan ihan mun juttuni, mutta olen iloinen, että sentään kokeilin. Tänään onkin sitten väsyttänyt ihan mukavasti yön rientojen seurauksena!

Halloween kuvia; sushia, piruminä ja klubin gootti-underground-irrkuheviä soittanut livebändi. Joukossa myös iloinen Suomi-toimistotyttö sekä järkyttävän ruma kettutaulu toimistohuoneemme seinällä.

Tänään, ensimmäisenä päivänä marraskuuta täällä on ollut +18 astetta ja aurinko on paistanut koko päivän :D en varsinaisesti kutsuisi tätä syksyksi talvesta puhumattakaan! Mutta enpä valita, ihana ilma katsella lehtien putoamista puista ja nauttia lähitorini lauantaimarkkinoista halvan arabialaisen lounaan merkeissä (kuvassa oikealla yläkulmassa). Nam! Ruokailu ja kaupassakäynti sekä blogiin kirjoittaminen ovatkin olleet tämän vapaapäivän suurimpia saavutuksia. Muuten olen vain ottanut rennosti :) Edessä on vielä 7 kokonaista työviikkoa ennen paluuta Suomeen. Aika käy vähiin Saksassa, mutta otan loppuajasta kaiken irti sen mitä töiltä ehdin. Vaikka tällä hetkellä olenkin jo aika valmis palaamaan kokonaan jo kotiin, tiedän, että näitä aikoja tulee myös ikävä. Sen vuoksi yritetään nauttia joka hetkestä täällä ja kerätä pääomaa tulevaisuutta varten. Ei muutakuin eteenpäin! Kuulemiin taas ja moi moi! :) <3