Moi moi!

Heräsin jo puoli kahdeksalta vaikka on lauantai ja olisi voinut nukkua ihan pitempäänkin...mutta sisäistä kelloa on kuunneltava, turhaan sitä enää sängyssä pyörii kun ei kuitenkaan enää nukutuksi saa. Päätin sitten tämän ajoissa heräämisen kunniaksi kirjoittaa taas tänne vähän kuulumisia. Hörpin tässä kahvia samalla ja katselen ulos, kovin on sateisen ja harmaan näköinen tämä lauantai. Viime viikko ja tämä viikko ovat kuluneet tehokkaasti opiskeluiden parissa ja jatkoa seuraa nämä viimeiset kolme viikkoa ennen joululomaa, viimeinen puristus olisi nyt edessä! Esitelmiä, esseitä ja vielä lisääesitelmiä ja ryhmätöitä...Palkintona edessä siintää kotimaa, joulu ja OIKEA sauna! <3 Vielä en ole ehtinyt paikallisille joulumarkkinoille, ehkäpä ensi viikolla sitten. Hienolta on kyllä näyttänyt, kun olen ohimennen katsellut ollessani asioilla keskustassa. Siellä on noin 100 kojua ainakin, niin  herkkuja kuin lämpimiä juomia kuin käsitöitäkin kaupan. Myöskin taitaa löytyä suomalainen tori-osio, jota odotan innolla. Siitä sitten ehkä ensi kirjoituksessa ja vähän kuvia :)

Tämän viikon tiistaina kävimme Business and culture in Germany-kurssin osaanottajien kanssa Bergen-Belsen keskitysleirillä, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Hannoverista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Bergen-Belsenin_keskitysleiri).  Visiitti oli kuin olisi käynyt isolla hautausmaalla, ei siis mikään kovin hilpeä tunnelma käydä paikassa, jossa ainakin 50 000 ihmistä on saanut surmansa Natsi-Saksan aikaan. Mutta kulttuurillisesti ja historian ymmärryksen kannalta hyvin mielenkiintoista. Herätti monenlaisia ajatuksia ihmismielen mielettömyydestä ja säälimättömyydestä ja siitä, miten on voitu viattomia tappaa ja antaa heidän kärsiä nälkää ja tauteja ja lopulta kuolla niihin välittämättä tippaakaan.  Kamala paikka. Itse leirialue tuhottiin siis kun liittoutuneet löysivät ja vapauttivat sen huhtikuussa 1945, mutta tunnelman voi silti aistia ja kävellä leirin "päätietä" pitkin, joka viä krematoriolle jossa ruumiit poltettiin. Monen viimeinen matka. Bergen-Belsen ei varsinaisesti ollut tuhoamisleiri vaan enemmänkin työ- ja keskitysleiri, jonne tuotiin juutalaisia, romaneja ja puolalaisia tekemään kevyempää työtä kuin Auswitzissa, monet jotka selvisivät siis sieltä, päätyvät tänne ja kuolivat täällä joko nälkään tai tauteihin. Muun muassa kuuluisan päiväkirjan kirjoittanut juutalaistyttö Anne Frank oli tällä leirillä ja kuoli myös. Vierailukeskuksessa näytettiin videoita, missä leirin vapauttamisen jälkeen SS-sotilaat pakotettiin omin käsin kantamaan kuolleitten ruumiit ensin rekka-autojen lavoille ja sieltä sitten suuriin joukkohautoihin, joita on yhteensä 11 koko leirin alueella, suurimpiin haudattu 5000 ihmistä. Jossain vaiheessa huomattiin tämän vievän liikaa aikaa ja lopulta ruumiit työnnettiin traktorilla hautoihin! Ihan hirveää nähdä miten ne ruumiit vaan pyöri siinä maassa, ajatellen että kaikki olivat täysin viattomia siihen kaikkeen ja ihan eläviä ja ajattelevia ihmisiä, joilla oli vain natsien mielestä väärä uskomus ja "rotu". Monet olivat enää luurankoja, sillä he olivat nähneet niin kauan nälkää. Puistattava paikka!

Pisti tuo käynti asioita taas vähän tärkeysjärjestykseen ja antoi ajateltavaa maailman mielettömyydestä. Toivon, että mitään tällaista ei enää koskaan tapahdu.

Muutama kuva Bergen-Belsenistä. Mm. leirin "pääkatu", Anne Frankin hauta (joka on siis muistomerkki, tarkalleen ei tiedetä hänen kohtalostaan) sekä 1946 pystytetty vapautuksen muistomerkki.

Saksalaiset kantavat isoa taakkaa tapahtuneesta, vaikka nykyiset sukupolvet eivät olekaan millään lailla vastussa historiasta. Vaikutukset näkyvät kuitenkin edelleen siinä, että nationalismi ja ylpeys isänmaasta eivät ole samaa luokkaa kuin esimerkiksi Suomessa. Saksan lippuja näkee aniharvoin liputettavan missään, ja jos niitä on, niin samassa liehuu usein myös EU:n lippu. Äärioikeistolaisia ajatuksia ilmaisevat ryhmät ovat tarkassa kontrollissa, mutta niitä silti edelleen on. Täällä Hannoverissa oli esimerkiksi eilen mielenosoitus erään bändin keikkaa vastaan, sillä heidän kappaleensa ovat tunnettuja äärioikeistolaisuudestaan ja muutenkin bändi on kiistanalainen. Kuitenkin he saivat pitää keikkansa, joka oli loppuunmyyty. Aika touhua!

Mutta nyt holokaustista iloisimpiin nykyajan asioihin!

Kävin elokuvissa maanantaina katsomassa Nälkäpeli-eloluvasarjan kakkososan. Vähän epäilytti taas tuo kielenymmärrys mutta hyvinhän se meni. Muutamassa kohtaa vähän kysyin kaverilta ymmärsinkö oikein :) Mutta täytyy sanoa, että on se hienoa, että Suomessa käytetään tekstitystä eikä dubbausta! Varmasti sillä on osansa suomalaisten hyvään kielitaitoon. Leffa oli kerrassaan mainio, vaikka vähän väsyttikin tuon päivän jälkeen sillä ensin olin koulussa 8.30-18.00 ja sitten elokuva kesti kahdeksasta yhteentoista asti illalla. Olin puoleltaöin kotona ja seuraavana päivänä oli taas koulua 8-19. Voi sanoa, että ei ole tylsää ainakaan. Muuten elokuvalipun hinta ei päätä huimannut, 5 euroa Suomen 12 euron sijasta, kyllä sopii!

Olin myös lenkillä tuossa viime lauantaina ja lehmälaidun tuli vastaan vain 20 minuutin lenkkeilyn jälkeen. Ihanaa, että vaikka asuu melko keskustassa niin kuitenkin pääsee nopeasti maalaismaisemiin :D tulee kotoisa olo. Piti oikein kuva tästä "mansikista" ottaa! Se oli niin söpö kun tuli aidan luo tervehtimään. Eläiment piristävät päivää kummasti ja tuli taas ikävä omaa lemmikkiä...Vuosi on nyt siitäkin kulunut kun oma rakas lemmikkimarsuni Jeppe kuoli. Ikävä on mutta hyvät muistot lämmittävät mieltä.

Olen myös viime päivinä nauttinut suomalaisesta kahvista! Iskä toi mukanaan yhden pakeitn juhlamokkaa ja ai ai, kyllä maistuu hyvälle ja piristää! Katsomani elokuvan juliste pääsi myös kuvaan.

Juu eikai tässä sen kummempia, tänään vuorossa taas opiskelua ja urheilua. Illalla minut on kutsuttu jälleen saksalaisten ystävien luo viettämään iltaa, mukavaa! He tekevät ilmeisesti jotain ruokaa ja itse tarjouduin tuomaan jälkiruuan. Päätin viedä palan suomalaista jouluperinnettä joulutorttujen muodossa! Pientä leipomista tänään siis tiedossa! Jännittää vähän, että miten onnistuvat kun en tiedä levähtääkö tuo saksalainen luumuhillo uunissa ihan täysin kun en löytänyt sellaista marmeladia. No, yrittänyttä ei laiteta! Katsotaan, mitä saksalaiset sanoo tortuista! :D

E muutakun viikonloppuja ja huomiselle hyvää ekaa adventtia! :D MORO!