sunnuntai, 21. joulukuu 2014

Auf Wiedersehen!

Blogi ja aikani Saksassa alkoi 31.08.2013.  Muistan aina, kun saavuin Bremeniin tuona päivänä, määränpäänäni tuleva opiskelukaupunkini Hannover. Tunteet poukkoilivat moneen suuntaan innokkuudesta ja jännityksestä pelokkuuteen ja huoleen pärjäämisestä ja suruun, kun piti hyvästellä oma poikaystävä hetkeksi. Pikkuhiljaa kotouduin ja aloin nauttia Saksasta, opin kieltä, kulttuuria ja tapasin muita vaihto-opiskelijoita ja muut suomalaiset, Lauran, Anssin ja Jannen (R.I.P). Tapasin hyvän saksalaisen ystäväni Stefanin ensimmäisillä kursseilla. Nautin opiskelusta ja uusista ihmisistä, juhlista ja siitä, että opin joka päivä jotain sellaista, mitä Suomessa ollessa ei koskaan voisi oppia.

Näissä tunnelmissa kaikki alkoi, iloisena ja odottavana :)

20130904_130856.jpg


Vaikeuksia on matkan varrella toki ollut ja aina ei ole ollut helppoa. Väillä suorastaan halusi vain jättää kaikki sikseen ja luovuttaa. Turhautumista kielen kanssa, epäonnea ja ikävää. Kiirettä opiskeluiden kanssa ja väärinymmärryksiä.

Kaikesta kuitenkin selvisin ja syksyn 2013 päätteeksi pääsin jouluksi kotiin ja tammikuussa uudestaan lomien ajaksi, kunnes maaliskuun alkupäivinä 2014 palasin takaisin Hannoveriin ja opiskelija-asuntolaan, kuutelemaan kiinalaisten mekastusta läpi yön. Jos jotain olen oppinut niin käyttämään korvatulppia jopa siinä määrin, että enää en menaa edes osata nukkua ilman niitä. Keväällä oli uudet haasteet edessä, kun kurssit olivat saksaksi ja monesti tuntui todella vaikealta ja jopa mahdottomalta seurata opetusta. Onneksi kursseja oli kuitenkin vähemmän kuin syksyllä ja selvisin niistä kaikista jotenkuten, olen ylpeä kun jaksoin yrittää. Kurssien lopussa kuitenkin sain kiitosta muutamalta opettajalta ja kehuja, ihan hyvät arvosanatkin heltyivät suurimmasta osasta kursseja.


arviointi.jpg

Varsinkin tämä arvostelu sai mut ikionnelliseksi, paras arvosana 1 ja kehut päälle ^_^


Kevätlukukaudella opin valtavasti enemmän saksaa ja sain yhä enemmän onnistumisen kokemuksia ja se kannusti jatkamaan eteenpäin. Aloin myös etsiä toden teolla työharjoittelupaikkaa Saksasta, lähinnä vaan hain kaikkea mikä eteen sattui jos joku sattuisi tärppäämään. En tarkoituksella hakenut paikkaa mistään erityisestä kaupungista, halusin vaan lähinnä jatkaa Saksassa. Lopulta tuli oikein onnenpotku ja työharjoittelupaikka tärppäsi Berliinistä. En ollut uskoa korviani tuona päivänä, kun siitä soitettiin ja ilmoitettiin. Tunsin olevani superonnekas vaikka samalla tiesin, että en taas hetkeen pääsisi Suomeen. Aloin valmistella muuttoa ja samalla yritin saattaa opinnot Hannoverissa päätökseen. Kesäkuu oli aika rankkaa aikaa, kun samalla oli kova stressi asunnon löytämisestä Berliinistä ja samalla piti opiskella ja jättää hyvästit Hannoverille. Kaikki kävi niin äkkiä, että viimeisen kokeen jälkeen Hannoverissa aloitin kahden päivän päästä työharjoittelun Berliinissä. Pää oli pyörällä ja taas piti tottua uuteen kaupunkiin, tutustua uusiin ihmisiin ja löytää paikkansa sekä oppia uusi työ. Kaikki otti aikansa ja pikkuhiljaa alkujärkytyksen jälkeen opin nauttimaan Berliinistä. Kesä oli kuuma ja kaunis, pääsin todistamaan miljoonan muun kanssa Saksan jalkapallon maailmanmestaruusjuhlia pääkaupungin sykkeessä ja nautin helteisestä kaupungista urheillen ja syöden hyvin.


20140829_185931.jpg


Vietin syntymäpäiväni ensi kertaa ulkomailla, enkä olisi voinut parempaa paikkaa toivoa kuin Berliini. Kaikessa sekasorrossaan, graffiteissaan ja monikulttuurisuudessaan Berliini on opettanut mulle paljon. Joka päivä on voi sattua jotain hassua ja yllättävää, saatat törmätä säkkipillinsoittajaan puistossa tai nähdä jonglöörin tekevän temppuja liikennevaloissa odottavien autojen edessä keräten sillä rahaa. Metrossa joku alkaa soittaa yhtäkkiä kitaraa ja päivän aikana kuulee vähintään viittä eri kieltä. Hyvän aterian saa kolmella eurolla ja joka paikasta saa olutta ja viiniä. Aamulenkillä on normaalia nähdä prostituoituja tavallisella kadullaan päivystämässä, hamppuveikkoja puistossa ja nuoria spreijaamassa graffitteja. Kaikesta huolimatta mulle ei ole sattunut mitään ikävää pientä pyörän sabotointia lukuunottamatta. Ehkä olen ollut onnekas, mutta oppinut myös varoivaisuutta ja joskus kantapään kautta, että sinislmäisyys ei kannata.


Ennen kaikkea ajastani Saksassa ovat tehneet ikimuistoisen ne ihmiset, joita olen matkani aikana kohdannut. Ilman heitä ei aika olisi kulunut, monta hauskaa hetkeä olisi jäänyt kokematta ja moni asia eri kulttuureista oppimatta. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat tämän matkan varrella kanssani hetken viettäneet. Ilman ystäviä ei mikään ole mitään.


LOPPU.jpg

<3 Kiitos ystäville


ja kiitos rakkaalle, joka on kaikesta huolimatta jaksanut mua kotona odottaa <3

20141129_154059.jpg


Jotta tästä viimeisestä kirjoituksesta ei tulis mitään raamatun mittaista, on aika viimeisten sanojen. Huomenna on vika työpäivä ja aamulla 23.12 starttaa koneeni kohti Suomea. Olen valmis jatkamaan eteenpäin elämääni, uuteen vaiheeseen, päättämään opintoni ja jättämään Saksan kaikkine kokemuksineen taakseni. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jää arvoitukseksi. Jatkan samaan malliin elämää eteenpäin, positiivisena ja iloisena, kokeillen uusia asioita ja toivottavasti löytäen myös oman intohimoni ja tieni. Kuten sanotaan, tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka. En panisi pahakseni, jos vielä saisin asua ulkomailla ja kokea kaiken uudestaan, oppien taas lisää kieliä ja kulttuureita. Mitenkään muutoin ei opi niin paljon itsestään ja maailmasta, kuin lähtemällä.

Olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta! Näihin tunnelmiin ja laulun sanoihin päättyy blogini Auspuff, joka on kulkenut mukanani alusta alkaen. Kiitos ja näkemiin<3

"And, oh, where the road then takes me,
I cannot tell
We came all this way
But now comes the day
To bid you farewell

Many places I have been
Many sorrows I have seen
But I don't regret
Nor will I forget
All who took that road with me."

- Billy Boyd: The last goodbye

sunnuntai, 14. joulukuu 2014

Viimeistä viedään

Toiseksi viimeisen kerran moikka kaikille ahkerille lukijoille! Viimeistä tosiaan viedään, huomenna alkaa viimeinen viikko Berliinissä ja samalla Saksassa. En jotenkin oikein vielä ymmärrä, että kaikki tämä päättyy niin pian. Palaan kotiin ja sitten en enää tulekaan takaisin! Samalla kun iloitsen kovasti kotiinpaluusta, tuntuu samalla haikealta. Taas jää yksi elämänvaihe taakse, on aika hyvästellä ihmiset, joihin on täällä tutustunut ja jättää maa, josta on tullut kuin toinen koti. Aika ristiriitaisia fiiliksiä! Veikkaan, että lähtiessä on monenlaisia tunteita pinnassa kun 23. päivä aamulla kone kiihdyttää kiitoradalla ja nousee kohti taivasta.

Lähtöä ennen on siis otettava kaikki ilo irti viimeisestä viikosta Berliinissä! Pääsenpä käymään vielä Hampurissakin, kun torstaina lähdetään työporukalla sinne pikkujouluja viettämään. Odotan reissua paljon, hienoa päästä käymään Hampurissa katsomassa sen jouluista loistoa ja juhlimaan työkavereiden kanssa viimeistä kertaa. Ensi viikolla on siis vain 3,5 työpäivää kun puolet torstaista ja koko perjantai on vapaa pikkujoulujen takia, ei huono! Sitten on vielä ensi viikonloppu aikaa nauttia jouluisesta tunnelmasta Berliinissä, jonka jälkeen viimeinen työpäiväni on 22. päivä maanantai. Jes jes! Koska työsopimukseni on vuoden loppuun, teen töitä kotoa käsin muutaman päivän joulun ja uudenvuoden välissä ja sitten on työharjoittelu raportteja lukuunottamatta pulkassa.

Kuten viimeksi mainitsin, kävin katsomassa viikko sitten saksalaista jääkiekkoa O2 areenalla, paikallisen joukkueen Eisbären Berlinin kotipeliä. Jääkarhujen joukkueessa oli suomalainen (raumalainen) maalivahti ja yksi kenttäpelaaja. Suomalainen maalivahti oli varmaan koko joukkueen paras pelaaja, semmoista hosumista se niiden peli oli! Pieni ylpeyden tunne heräsi kun peliä seurasi, osataan Suomessa sentään jäkistä aika paljon paremmin. Muutoin tunnelma oli kyllä ihan loistava, vaikka jääkarhujen häviöön peli päättyikin emmekä saaneet nauttia kotijoukkueen maalin aiheuttamasta metelistä. Hallissa oli hyvä fiilis, musiikkia ja jopa ilotulituksia. Jos jotain täällä osataan, niin tarjota yleisölle hienoja katselukokemuksia oli laji mikä laji.

eisb%C3%A4ren.jpg

Hey! Wir wollen die Eisbären sehen! Pelifiiliksiä. O2 Areena iltahämyssä. Ottelu päättyi siis 0-2 tappioon, mutta kannatti silti mennä. 14 euron lippuhinta ei ollut paha tästä elämyksestä.

Perjantaina kävimme työporukalla katsastamassa uusimman Hobitti-elokuvan. Tämä marras-joulukuu on ollut oikein leffa-aikaa, tämä oli nyt neljäs kerta elokuvissa pienen ajan sisällä. Jostain syystä kaikki hyvät elokuvat tulevat aina teattereihin loppuvuodesta. Tykkäsin Hobitista ja harmittaa, että trilogia päättyi eikä ole enää mitään odotettavaa. Kaikki hyvä päättyy tietysti aikanaan ja toisaalta hyvä niin.

Eilen lauantaina kiertelimme joulumarkkinoita työkavereiden kanssa, tavoitteena maistaa ainakin yksi glühwein joka markkinoilla. Oli oikein hauskaa ja markkinoiden jouluinen tunnelma sai kaikki hyvälle tuulelle. Ekaa kertaa aloin ajatella, että pian en nää näitä ihmisiä enää ja haikeus täytti mielen.

weihnachtsmarktcrawl.jpg

Weihnachtsmarkt! Olen kyllä superkiitollinen mukavista työkavereista, jotka riippumatta kenenkään taustasta ovat ystävällisiä kaikille ja kutsuvat mukaan yhteisiin juttuihin. Ilman heitä aika Berliinissä olisi käynyt melko pitkäksi.

Semmoista tällä viikolla. Sain myös pyöräni jo myytyä eräälle kollegalle, joten oli aika sanoa sille hyvästit. Hyvin se palveli aikani Saksassa ja nyt on sen aika jatkaa uuden omistajan kanssa. Muutamista muistakin tavaroista täytyy päästä eroon, sillä saan ottaa 23 kilon laukun plus käsimatkatavarat paluulennolle. Vaikka Jonttu jo ottikin täältä aika paljon kaikkea Suomeen, tuntuu, että sitä tavaraa on vaan kertynyt niin että panikoin jo nyt kaiken mahtumisesta mukaan. On se ihme, kuinka kummassa sitä kerää kaikenlaista itselleen huomaamatta. Mullakin on ollut niin, että vuodenajasta riippuen olen aina tuonut jotain vaatteita Suomesta viemättä niitä välttämättä takaisin ja siinä sitä sitten ollaan. Noh, eiköhän kaikki tarpeellisin mahdu mukaan. Huoneessani on tehtävä myös supersiivous, olen ollut suoraansanottuna aika laiska täällä siivouksen suhteen.

Pikkuhiljaa alan siis valmistelemaan lähtöä ja totuttelemaan ajatukseen kotiinpaluusta. Ajattelin nauttia viimeisen viikon menemällä mahdollisimman usein ulos syömään ja nauttia halvoista hinnoista, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole varaa syödä ulkona muutakuin juhlapäivinä. Kaikki ilo siis irti edullisuudesta vielä kun voi ja ajasta työkavereiden kanssa. Nautin jouluisesta Berliinistä täysin siemauksin, sillä tämä aika ei tule enää takaisin. Kirjoittelen vielä viimeisen kerran ennen kuin lähden, blogi ansaitsee arvoisensa päätöskirjoituksen. Siihen asti kivaa joulunodotusta kaikille ja pian nähdään! :) <3

lauantai, 6. joulukuu 2014

Joulumarkkinoita ja ihania hetkiä

Moikka kaikille ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Suomen tärkeää päivää tulee nyt vietettyä kolmatta kertaa Suomen ulkopuolella. Vuonna 2010 Uudessa Seelannissa ja viime vuonna ja nyt Saksassa. Saksassa tällä päivällä on ihan eri merkitys. Kuten monissa Euroopan maissa, eritoten katolisissa maissa kuudes päivä joulukuuta on Pyhän Nikolauksen päivä, jolloin lapset saavat ainakin osan joululahjoistaan. Pyhä Nikolaus on tavallaan jonkinlainen joulupukin esiaste. Täällä Saksassa Hannoverissa asuessani en huomannut mitään erikoista tänä päivänä, mutta nyt kun asun saksalaisen perheen kanssa, huomasin muutaman tähän päivään liittyvän asian. Eilen illalla perheen talvisaappaat asetettiin hyvin esille eteisen lattialle, jotta yön aikana tuleva Pyhä Nikolaus löytää ne ja osaa jättää namusia niihin. Aamulla sitten kengät näyttivät tältä:

20141206_120910.jpg

Näin oli Nikolaus(todennäköisesti perheen äiti)  muistanut perheenjäseniä jättämällä kengät täyteen karkkia ja herkkuja. Taisi olla osa tuossa vaiheessa jos syöty. Perheen nuorimmainen veti omansa heti aamupalaksi :D

Semmoista täällä itsenäisyyspäivänä. Aika mukava perinne kyllä sinänsä, herkut on aina mukavia! Itse tapaan muutaman suomalaisen tänään ja juhlistamme päivää sitten yhdessä kera viinin ja hyvän ruuan. Tuntematon sotilas jää tänä vuonna katsomatta samoin kuin linnanjuhlat, vaikka taitavat nettitv:stä tulla suorana, niin eivät taida näkyä ulkomailla. Noh, ehkä ensi vuonna sitten!

Viime viikolla oli ihanaa kun Jonttu tuli kylään ja saatiin yhdessä kierrellä Berliinin kauneimpia joulumarkkinoita! Täällä niitä muuten piisaa, vähintään 20 eri markkinat ovat käynnissä ympäri kaupunkia jouluun asti, jotkut vielä kauemminkin.

gl%C3%B6giBer.jpg

Glühweinia tuli maisteltua jokaisilla markkinoilla. Löytyipä yksiltä jos toisiltakin markkinoilta myös suomalaista glögiä ja muita tuotteita kuten savulohta ja poronkäristystä. Lempiherkkuamme crepsejä (ohuita lettuja) oli myös maistettava.

Tykkään niin paljon noiden joulumarkkinoiden tunnelmasta! Ihanaa kulkea markkinoilla ja katsella ihmisten iloisia kasvoja ja markkinoilla tuotteitaan innokkaasti kauppaavia käsityöläisiä. Yksillä markkinoilla oli hyvin kaikki pohjoismaat edustettuna kun löytyi niin suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista juhlaglögiä. Glögin sekaan sai valita viinoja koskenkorvasta pontikkaan. Myös suomalaista hunajaa ja koruja myydään täällä paljon. Miksikäs ei käsityöläiset ja muut tänne tulisi myymään tuotteitaan, kun täällä on pitkä markkinasesonki ja porukkaa riittää. Voi kun tällaista tunnelmaa saisi Suomeen lisää, tuo niin ihanasti vähän valoa kaiken pimeyden keskelle kun saa rakkaiden ihmisten kanssa kierrellä markkinoilla ja maistella kaikkia suussa sulavia herkkuja.

 

joulumarkkinoiltaBer.jpg

Tässä vielä lisää Berliinin joulumarkkinoiden tunnelmia! Sen ehkä allekirjoitan, että Alexanderplatzin markkinat maailmanpyörineen ja muine vempaimineen olivat ehkä vähän överit, mutta muutoin löytyi esim. Spandausta oikein ihanat markkinat, joissa oli myös keskiaikainen toriosio.

Se markkinosta, kävimme ahkerasti myös elokuvissa Jontun ollessa täällä. Mukavaa ajanvietettä kun ulkona on muutenkin pimeää ja kylmää. Täällä Beliinissä on se hyvä puoli, että suurimmissa elokuvateattereissa näytetään elokuvia myös orginaaliversioina, ei saksaksi dupattuina. Kävimme katsomassa elokuvat Interstellar ja Nälkäpelin kolmannen, Mockingjayn. Asiaan kuului tietysti karkit ja popparit! Tuli kyllä taas syötyä niin paljon että nyt voi pitää vähän matalampaa profiilia ennen joulua;)

observatorio%26leffa.jpg

Kävimme myös Archenhold Observatoriossa tutustumassa avaruuden saloihin. Observatoriossa oli mm. iso teleskooppi taivaan tarkkailua varten ja muita teleskooppeja. Sinänsä paikka oli vähän pettymys mutta sentään olimme samassa paikassa, jossa itse Albert Einstein on esittänyt ensimmäisen julkisen luentonsa Berliinissä koskien suhteellisuusteoriaa. Huimaa!

Semmoista täällä viime viikolla. Tänään siis pientä itsenäisyyspäivän juhlintaa ja huomenna menen katsomaan ensimmäistä kertaa saksalaista jääkiekkoa! Ja vielä kahden ruotsalaisen kanssa :) Eisbären Berlin pelaa Adler Mannheimia vastaan huomenna o2 areenalla. Jännää! Toivottavasti on huippumeininki ja onhan se kiva katsoa täällä vaihteeksi sellaista urheilulajia, missä suomalaiset on parempia kuin saksalaiset niin voi vähän vertailla ;) jalkapallossa kun näin ei ole. Mutta siitä sitten varmasti lisää ensi kerralla! Kuulemiin taas :) <3


 

sunnuntai, 23. marraskuu 2014

Kavereita ja kulttuuria

Moikkelis! Aika se rientää ja tänään on tasan yksi kuukausi aikaa kotiinpaluuseen ja yhden elämänvaiheen päättymiseen. Surullisesti myös blogin ajat alkavat olemaan pian ohi. Mutta eipä murehdita etukäteen, onhan tässä aikaa vielä kokea monenlaista ja kirjoitella kokemuksista, tässä viime viikkoisia tapahtumia :)

Arkipäivät ovat kuluneet normaalisti töissä eikä niissä päivissä sinänsä ole mitään ihmeellistä ollut, perushommia! Viikonloput ovatkin sitä parasta aikaa Berliinissä kun on oikeasti aikaa mennä ympäriinsä ja tehdä kaikkea mukavaa. Viime viikonloppuna lempisaksalaiseni Stefan ja Maike tulivat moikkaamaan mua tänne ja meilä oli superkiva lauantaipäivä yhdessä! He ovat niin mielettömän kivoja ihmisiä ja olen niin iloinen, että olen heihin Hannoverissa tutustunut, todellisia ystäviä. Pääsin taas kunnolla puhumaan heidän kanssaan saksaakin, täällä kun on jäänyt vähän vähemmälle sen puhuminen kun töissä pääasiassa käytetään englantia (ja jopa ruotsia enemmän kuin saksaa). Kierreltiin päivällä Kreuzbergissa ja näytin heille työpaikkani sijainnin. Poikkesimme Markthalle Neun nimisessä kauppahallissa lounaalla ja kahvilla. Tämä kauppahalli oli taas aivan ihana, täynnä erilaisia kojuja ja lihatiskejä, ravintoloita ja kuppiloita sekä tietysti olutmestoja.

markhalle%209.jpg

Markthalle Neun. Lounaaksi maistoin svaabilaista boulettea (Schwäbische Bouletten) perunasalaatin kera. Ovat vähän niinkuin isoja lihapullia, erittäin maukkaita!

Kävimme myös Zalandon outlet myymälässä kiertelemässä ja kuuntelimme kadulla karaokea laulavaa miestä.  Berliini on siitä loistava, että koskaan ei tiedä mihin törmää, tuona päivänä joku oli vaan päättänyt pystyttää karaokevehkeet kadulle ja kaikki halukkaat saivat mennä laulamaan :D Osuessamme kohdalle yksi mies veti hyvin antaumuksella Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart- biisiä, oli kiva kuunnella häntä. Illan pimentyessä tiemme kävi perisaksalaiseen ravintolaan Berliner Republik, jossa nautimme hyvin saksalaisittain olutta sekä simppeleitä ja hyviä liharuokia. Oman annokseni nimeä en muista, mutta siinä taisi olla härän pihviä paistinperunoiden ja sipulin kera. Stefan söi erittäin perinteisen saksalaisen ruokalajin Eisbeinin, joka on siis sian potkaa nahkoineen päivineen, uunissa savustettuna. Lisukkeena tietysti hapankaalia ja perunoita. Täytyy myöntää, että herkulliselta se ei ihan heti näyttänyt, varsinkin kun nahasta pilkotti vielä muutama sian karva, mutta kun pääsin sitä maistamaan niin voisinpa joskus itsekin kokeilla, sen verran maukasta ja mureaa oli!

berliner%20republic.jpg

Keskellä komeilee tuo legendaarinen sian potka, Eisbein. Herkullisen näköinen vai mitä?;) Oli todella kiva ravintola, mukava ja rento tunnelma sekä parasta seuraa, tulipa maistettua myös berliiniläistä snapsia, "Berliner Luft", joka yllätyksekseni oli hyvin samanmakuista kuin minttuviina, ehkä vähän laimeampaa tosin :D

Ilta jatkui cocktailien merkeissä hieman vähemmän perisaksalaisesti, meinaan intialaisessa cocktailbaarissa. Tupa oli täynnä ja tunnelma lämmin ja kotoisa, oli kiva jutella ja vaihtaa kunnolla kuulumisia. Saatamme mahdollisesti nähdä seuraavan kerran Suomessa, sillä Stefan ja Maike luvanneet tulla poikkeamaan ensi vuonna! Monet yleensä lupaavat tulla, mutta eivät kuitenkaan tule. Tämän pariskunnan kohdalla olen siitä varma, sillä niin paljon olen heille Suomesta puhunut ja lupaillut kaikenmoista, että tiedän heidän joku päivä tulevan, sitä odotellessa!

intialaine.jpg

Cocktails! Ich und Maike. Vielen Dank Stefan und Maike für den Besuch! Kiitos kun kävitte Stefan ja Maike!

Tänä perjantaina menimme työkavereiden kanssa leffaan Potzdamer Platzin Cinemaxiin katsomaan viimeisimmän Nälkäpeli-elokuvan, joka tuli juuri ensi-iltaan. Oli tosi hyvä elokuva, suosittelen! Eilen lauantaina kävin pyöräilemässä Tempelhofin lentokentän ympäri ja huomasin ensi kertaa siellä sijaitsevat kommuunipuutarhat "Garten für alle", jonne alueen asukkaat saavat käydä istuttamassa kaikenlaista. Siellä oli hauska istutus, jossa kenkiin oli laitettu multaa ja niihin istutettu erilaisia kasveja ja laitettu hyllyille muiden kasvien sekaan. Mielenkiintoinen idea-yhdistelmä!

tempelhof%20leffa.jpg

Puutarhan lomasta löytyi myös söpö kirjakoppi "Bücher Box", josta saa ottaa kirjan mukaansa jos vie sinne uuden ottamansa kirjan tilalle. Ihana idea. Näitä kirjakoppeja olen nähnyt myös muualla Saksassa ja niissä on aina hyllyt pullollaan mitä erikoisempia teoksia.

Tämän kulttuurintäyteisen viikonlopun kruunasi tänään teatterikäynti, ensimmäiseni Saksassa. Menin norjalaisen työkaverin kanssa katsomaan Peter Pan "Zimt und Zucker " perhenäytelmää Berliinin yhteen suosituimpaan teatteri- ja revyymestaan Wintergarteniin (Talvipuutarha). Teatteri oli todella kaunis varsinkin sisältä. Tässä teatterissa katsojat istuvat pöytien ääressä, perinteistä katsomoa ei siis ole. On tavallista tilata teatterikappaleen aikana ruokaa ja juomaa pöytään ja tarjoilijat kulkevatkin jatkuvasti yleisön seassa ottaen vastaan tilauksia. Oli hieno kokemus ja näytelmä oli myös todella hyvä, tykkään Peter Panin tarinasta ja tätä oli myös helppo seurata saksankielellä. Laulua ja tanssia oli paljon ja musiikkia. Hauskaa oli!

wintergarten.jpg

Niin sitä istuttiin hienosti pöydissä näytelmää katsoen :) Teatterin ovella oli myös asiaankuuluvasti pukeutunut ovimies joka näytöksen päätyttyä toivotti jokaiselle hyvää päivänjatkoa. Hieno kokemus!

Semmoista täällä, ilmat ovat alkaneet hieman viilentyä ja aamuisin onkin ollut ehkä juuri muutaman asteen plussan puolella. Viimeisetkin lehdet alkavat olemaan maassa ja puut alastoman näköisiä. Pimeää tulee jo siinä neljän jälkeen ja töistä lähtiessä on jo ihan pilkkopimeää. Ensi viikolla saapuu kuitenkin valo ainakin mun elämään, rakas Jonttu tulee meinaan vielä viimeiselle visiitille Berliiniin ennen kuin tulen kotiin :) ihanaa! Tätä on taas odotettu. Mukavia juttuja siis tulossa ja aiotaankin Jontun kanssa nauttia vielä viimeisen kerran täällä edullisista schnitzeleistä, currywurstista ja glühweinista :) jepajee! Toivotan kaikille kivaa uutta viikkoa ja vielä tätä kautta lämpimät synttärionnittelut sukumme marraskuun synttärisankareille eli mammalle, äidille, Velille ja mummille! <3 Morjes!

sunnuntai, 9. marraskuu 2014

25 vuotta sitten...

...murtui Berliinin muuri, jonka johdosta täällä on tänä viikonloppuna ollut jos jonkinmoista meininkiä ja juhlaa. Lähes 7000 heliumpalloa on pystytetty sille reitille, jolla vuosina 1961-1989 seisoi kaupungin kahtia jakava muuri.

muuri%20muisto.jpg

Heliumpallorivistöt Brandenburgin portilla ja Oberbaumbrückellä. (Kuvat lainattu Berliner Morgenpostin sivulta, omat näytti niin pimeiltä.)

Ilmassa on selvää juhlan tuntua ja lehdissä ja radiossa on paljon ihmisten kertomuksia tuolta ajalta ja siitä hetkestä, kun muuri murtui ja itäsaksalaiset olivat vapaita kulkemaan länteen. Huikeaa edelleen ajatella sitä, että tämä kaupunki on joskus ollut jaettuna suurvaltojen kesken. Historia on ja varmasti tuleekin olemaan täällä aina läsnä, onhan se tehnyt tästä kaupungista myös varsinaisen turistimagneetin. Normaaleina arkipäivinä kaupungin historiaa ei tule ajatelleeksi, mutta aina kun sattuu näkemään jossain palan muuria ja kun kulkee muistomerkkien läheltä, palaavat nämä asiat vahvasti mieleen. Kaikki se, mitä täällä on tapahtunut, tekee Berliinistä juuri niin erilaisen eurooppalaisen pääkaupungin kuin se on. Siksi täällä on myös upeaa asua.

Muurin murtumisen juhlinnan lisäksi tänä viikonloppuna on ollut kaikenlaista kivaa tekemistä! Eilen ylitin itseni ja suostuin työkaverin mukana erään harrastelijaporukan kanssa pelaamaan jalkapalloa Mauerparkin tekonurmelle :) Ja vaikka aluksi epäilytti, kannatti silti lähteä reippaasti mukaan. Oli kivaa porukassa liikkua eikä vaan mennä perinteisesti lenkille. Taidot olivat pahasti ruosteessa ja aluksi meinasin lähteä menemään kun tuntui, että olen niin huono :D lopulta kuitenkin en enää jaksanut miettiä omaa säheltämistäni vaan yritin parhaani ja otin sen huumorin kannalta, mikä on kilpailuhenkiseltä minältä aika paljon! Asiaa helpotti myös se, että kaikki muutkaan eivät olleet mitään ammattilaisia vaan muitakin huvikseen mukana olleita oli. Pelaamisen jälkeen menimme syömään Fast Rabbit, fast food ravintolaan ja juttelemaan, oli mukava olla välillä vähän muussakin seurassa kuin pelkästään työkavereiden kesken. Oikein kiva päivä ja illalla uni maistui ahkeran urheilun tuloksena :)

futista%21.jpg

Työkaverini Meerah teki hienon kuvakollaasin päivästämme, lainasin sen tänne :) kuvassa myös muurin entistä reittiä osoittavia heliumpalloja Mauerparkissa.

Tänään menimme työkavereiden kanssa syömään home made thairuokaa Preußenparkiin. Joka sunnuntai tähän puistoon kerääntyy thaimaalaisia myymään itse kokkaamaansa ruokaa, monilla on omat keittimet kaasuhelloinen mukana ja tuoreus on taattu! Kaikilla on vähän niinkuin oma pikku retkikeittiö mukana ja puistossa oleskelijat saavat mahan täyteen edullisesti. Maistoin annoksen kookos-curry-kana-vihanneskastiketta kera riisin ja rapeita kevätkääryleitä. Ja täytyy sanoa, että oli todella hyvää!

thaipark.jpg

Viltti alle, tuoreet raaka-aineet kehiin ja kokkaamaan! Löytyi monenlaista herkkua. Annoskoot olivat myös huikeat joten nälkä ei jäänyt ja hintaa omalle aterialleni tuli kokonaiset 6 euroa. I like!

Hienoisen viileyden vuoksi puistossa ei tällä kertaa ollut niin paljon thaimaalaisia myymässä ruokaa kuin lämpimällä kelillä ja varsinkin kesäisin paikka on todella täynnä, uskoisin. Voin suositella lämpimästi kaikille Berliinissä kävijöille, jos ei tiedä mitä sunnuntaina söisi ja jos aasialainen ruoka maistuu. Mietin itsekseni, että eipä taitaisi Suomessa tulla kyseeseen tuollainen tapahtuma! Kyllä pitäisi monenmoiset luvat olla hankittuna jos meinaat itse kokkaamaasi ruokaa jossain myydä. Olisi Suomessa kaikkien hygieniasäädösten vastaista tehdä niin ja yritys olisi tuhoontuomittu. Itse asiassa koko homma ei poikkea yhtään normaalista torimyynnistä, missä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä tai epähygieenistä. Thaimaalaiset saavat pientä lisätienestiä ja paikalle eksyneet saavat mahansa täyteen herkullista ruokaa edullisesti. Kaikki siis voittavat tässä järjestelyssä. Samaa touhua sallisi Suomeenkin!

Semmoista tänä viikonloppuna! Mukavaa on ollut, rentoa vapaiden viettoa kera hyvän ruoan ja seuran, urheilulla maustettuna. Ensi viikonloppuna kaverini Hannoverista tulevat moikkamaan, jee! Sitä ennen täytyy saada taas yksi työviikko pakettiin. Eiköhän se tästä taas lähde. Paljon ei ole enää jäljellä :) mukavaa uutta viikkoa kaikille, MOIKKA! <3