Toiseksi viimeisen kerran moikka kaikille ahkerille lukijoille! Viimeistä tosiaan viedään, huomenna alkaa viimeinen viikko Berliinissä ja samalla Saksassa. En jotenkin oikein vielä ymmärrä, että kaikki tämä päättyy niin pian. Palaan kotiin ja sitten en enää tulekaan takaisin! Samalla kun iloitsen kovasti kotiinpaluusta, tuntuu samalla haikealta. Taas jää yksi elämänvaihe taakse, on aika hyvästellä ihmiset, joihin on täällä tutustunut ja jättää maa, josta on tullut kuin toinen koti. Aika ristiriitaisia fiiliksiä! Veikkaan, että lähtiessä on monenlaisia tunteita pinnassa kun 23. päivä aamulla kone kiihdyttää kiitoradalla ja nousee kohti taivasta.

Lähtöä ennen on siis otettava kaikki ilo irti viimeisestä viikosta Berliinissä! Pääsenpä käymään vielä Hampurissakin, kun torstaina lähdetään työporukalla sinne pikkujouluja viettämään. Odotan reissua paljon, hienoa päästä käymään Hampurissa katsomassa sen jouluista loistoa ja juhlimaan työkavereiden kanssa viimeistä kertaa. Ensi viikolla on siis vain 3,5 työpäivää kun puolet torstaista ja koko perjantai on vapaa pikkujoulujen takia, ei huono! Sitten on vielä ensi viikonloppu aikaa nauttia jouluisesta tunnelmasta Berliinissä, jonka jälkeen viimeinen työpäiväni on 22. päivä maanantai. Jes jes! Koska työsopimukseni on vuoden loppuun, teen töitä kotoa käsin muutaman päivän joulun ja uudenvuoden välissä ja sitten on työharjoittelu raportteja lukuunottamatta pulkassa.

Kuten viimeksi mainitsin, kävin katsomassa viikko sitten saksalaista jääkiekkoa O2 areenalla, paikallisen joukkueen Eisbären Berlinin kotipeliä. Jääkarhujen joukkueessa oli suomalainen (raumalainen) maalivahti ja yksi kenttäpelaaja. Suomalainen maalivahti oli varmaan koko joukkueen paras pelaaja, semmoista hosumista se niiden peli oli! Pieni ylpeyden tunne heräsi kun peliä seurasi, osataan Suomessa sentään jäkistä aika paljon paremmin. Muutoin tunnelma oli kyllä ihan loistava, vaikka jääkarhujen häviöön peli päättyikin emmekä saaneet nauttia kotijoukkueen maalin aiheuttamasta metelistä. Hallissa oli hyvä fiilis, musiikkia ja jopa ilotulituksia. Jos jotain täällä osataan, niin tarjota yleisölle hienoja katselukokemuksia oli laji mikä laji.

Hey! Wir wollen die Eisbären sehen! Pelifiiliksiä. O2 Areena iltahämyssä. Ottelu päättyi siis 0-2 tappioon, mutta kannatti silti mennä. 14 euron lippuhinta ei ollut paha tästä elämyksestä.

Perjantaina kävimme työporukalla katsastamassa uusimman Hobitti-elokuvan. Tämä marras-joulukuu on ollut oikein leffa-aikaa, tämä oli nyt neljäs kerta elokuvissa pienen ajan sisällä. Jostain syystä kaikki hyvät elokuvat tulevat aina teattereihin loppuvuodesta. Tykkäsin Hobitista ja harmittaa, että trilogia päättyi eikä ole enää mitään odotettavaa. Kaikki hyvä päättyy tietysti aikanaan ja toisaalta hyvä niin.

Eilen lauantaina kiertelimme joulumarkkinoita työkavereiden kanssa, tavoitteena maistaa ainakin yksi glühwein joka markkinoilla. Oli oikein hauskaa ja markkinoiden jouluinen tunnelma sai kaikki hyvälle tuulelle. Ekaa kertaa aloin ajatella, että pian en nää näitä ihmisiä enää ja haikeus täytti mielen.

Weihnachtsmarkt! Olen kyllä superkiitollinen mukavista työkavereista, jotka riippumatta kenenkään taustasta ovat ystävällisiä kaikille ja kutsuvat mukaan yhteisiin juttuihin. Ilman heitä aika Berliinissä olisi käynyt melko pitkäksi.

Semmoista tällä viikolla. Sain myös pyöräni jo myytyä eräälle kollegalle, joten oli aika sanoa sille hyvästit. Hyvin se palveli aikani Saksassa ja nyt on sen aika jatkaa uuden omistajan kanssa. Muutamista muistakin tavaroista täytyy päästä eroon, sillä saan ottaa 23 kilon laukun plus käsimatkatavarat paluulennolle. Vaikka Jonttu jo ottikin täältä aika paljon kaikkea Suomeen, tuntuu, että sitä tavaraa on vaan kertynyt niin että panikoin jo nyt kaiken mahtumisesta mukaan. On se ihme, kuinka kummassa sitä kerää kaikenlaista itselleen huomaamatta. Mullakin on ollut niin, että vuodenajasta riippuen olen aina tuonut jotain vaatteita Suomesta viemättä niitä välttämättä takaisin ja siinä sitä sitten ollaan. Noh, eiköhän kaikki tarpeellisin mahdu mukaan. Huoneessani on tehtävä myös supersiivous, olen ollut suoraansanottuna aika laiska täällä siivouksen suhteen.

Pikkuhiljaa alan siis valmistelemaan lähtöä ja totuttelemaan ajatukseen kotiinpaluusta. Ajattelin nauttia viimeisen viikon menemällä mahdollisimman usein ulos syömään ja nauttia halvoista hinnoista, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole varaa syödä ulkona muutakuin juhlapäivinä. Kaikki ilo siis irti edullisuudesta vielä kun voi ja ajasta työkavereiden kanssa. Nautin jouluisesta Berliinistä täysin siemauksin, sillä tämä aika ei tule enää takaisin. Kirjoittelen vielä viimeisen kerran ennen kuin lähden, blogi ansaitsee arvoisensa päätöskirjoituksen. Siihen asti kivaa joulunodotusta kaikille ja pian nähdään! :) <3