Tämä viikko on ollut hirveä! Suoraansanottuna. Toivon mukaan loppua kohden paranee! Mikään ei ole onnistunut, kaiken kanssa on jäätävää säätöä ja hermo menee. Kaiken päälle kaaduin eilen pyörällä melko pahasti ja puhelimeni meni säpäleiksi :( Onneksi oli onneakin matkassa, itse selvisin yhtenä kappaleena kaatumisesta. Tämä oli varmaan joku merkki, että pitäisi hankkia se kypärä...Muhkea mustelma tuli etureiteen ja käsi vähän aukesi, pieni kuhmu tuli päähän. Ja eniten tässä ottaa päähän, että kaikki oli aivan oman typeryyden syytä! Olin matkalla tapaamaan ystävääni ja pyöräillessä sitten katsahdin vähän puhelintani enkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota liikenteeseen, vauhtiakin oli vähän liikaa. Auto oli tulossa suojatielle enkä ollut varma sen pysähtymisestä ja vedin käsijarrun pohjaan ja sen seurauksena lensin hienossa kaaressa tangon yli tielle ja puhelin samassa kädestäni säpäleiksi maahan. Hienosti!

Tulokset näkyy tulostaululla!

Onneksi selvisin mustelmilla! HUH!

Muutenkin tämän alkuviikon on ärsyttänyt kaikki asiat tässä maassa. Mikään ei toimi niinkuin haluaisi ja tuntuu, että kielimuuri on painavampi kuin koskaan. On maailman ärsyttävintä kun kysyt jotain ja vaikka kuinka yrität, et ymmärrä vastauksesta kuin ehkä puolet...turhauttavaa. Tiesin tämän vaiheen tulevan, voisi kutsua lieväksi kultturishokiksi, se tulee aina, lievempänä tai vahvempana. Aluksi kaikki on sairaan kivaa ja sitten tulee turhautuminen. Kaikki kun ei ole niin helppoa kuin Suomessa. Onneksi asioiden hoitaminen on jotenki onnistunut, saatiin pankkitili tehtyä mutta hankalan kautta koska kaikki paperit tietysti ovat saksaksi ja on todella aikaavievää ottaa selvää kaikista asioista. Muutenkin tässä maassa joka ikiseen paikkaan pitää rekisteröityä ja täyttää lomakkeita. Saksalaiset rakastavat rekisteröitymistä ja lomakkeita. Jopa koulun kirjastoon, johon meillä on jo kortti, pitää ensimmäisen kerran rekisteröityä jotenkin ja näyttää passi ym ym....Ja jos haluaa kaupungin kirjastoa käyttää on rekisteröidyttävä. Jos haluat käyttää koulun ilmaisia liikuntapalveluita, mitäs muutakaan sinun on tehtävä kuin rekisteröidyttävä. Sama toistuu puhelinliittymäasioissa ja kaikissa koulun asioissa. PLAAH sanon minä!!!

Kyllä välillä mietin, miksi aina valitsen sen vaikean tien. Olisin voinut mennä vaihtoon maahan, jossa puhutaan englantia, koska sen jo osaan. Osaan jopa ruotsia paremmin kuin saksaa. Mutta ei, tänne oli päästävä. Saksa on tosi vaikeaa verrattuna muihin kieliin, Uudessa-Seelannissakin oli hankalaa aluksi englannin kanssa, mutta ei mitään tähän verrattavaa. Toivon todella oppivani edes jotain tämän vuoden aikana tai voin haudata unelmani työharjoittelusta täällä.

Kunnon purkaus tälle päivälle! Kaikki ei todellakaan ole aina superhienoa ja über coolia ulkomailla. Varsinkin tästä asuntolaelämästä on glamour kaukana. Mutta olen päättänyt selvitä. Jotenkin. Onneksi asiat ovat loppupeleissä hyvin, on sentään katto pään päällä ja ystäviä. Ja kyllä ne asiat siitä selkenee, pitää vain olla kärsivällinen (välillä todella vaikeaa minulle). Ei muuta kuin kohti parempaa loppuviikkoa!

<3

ps. Uusi puhelin on hankittu (kiitos iskä)  ja sama numero +49 176 680 84754 edelleen.