Moikka!

Viime kirjoituksesta on vähän vierähtänyt! On ollut jos jonkinmoista tässä meneillään ja edeellen on todella kiireistä, mutta päätin ottaa nyt hiukan aikaa ja päivittää tänne tapahtumia :) tekee myös hyvää kirjoittaa aina välillä, se selkeyttää ajatuksia. 

Kun sain tiedon työharjoittelupaikan saamisesta Berliinistä, piti alkaa välittömästi hoitaa paperihommia ja kirjoitella sopimuksia työpaikan ja koulun välillä ja alkaa etsiä jonkinlaista asuntoa. Aikaa kun ei aivan mielettömästi ole, kun työ alkaa jo alle kahden viikon päästä. On ollut aika stressaavaa aikaa kun samalla on pitänyt hoitaa viimeisiä kouluhommia ja myös Jonttu oli täällä viikon visiitillä. Pikkuhiljaa, monien kommellusten kautta olen nyt onnistunut löytämään huoneen kivalta alueelta, Schönebergistä, josta on työpaikalleni noin 15 min metromatka eli hyvin vähän ! Olen todella helpottunut, kun huone löytyi, kävin Berliinissä viime lauantaina sitä katsomassa ja muitakin kiinnostuneita oli paljon. Onni oli ku  minut valittiin :) Täällä on siis todella yleistä asua kimppäkampässä ja jakaa kulut, jos jollakin on ylimääräinen huone niin sitä yleensä vuokrataan eteenpäin. Kämppäkaverini ovat erittäin mukava 40-vuotias nainen ja hänen 9-vuotias poikansa. Ihana asua vähän niinkuin perheenjäsenenä ja oikeassa saksalaisessa kodissa. Kun ikävä yllättää, on mukavaa kun on ihmisiä ympärillä. Iloitsen kovasti siitä, että pääsen pois tästä opiskelija-asuntolasta, jossa on tullut tämä opiskeluaika Hannoverissa vietettyä, ihan ok mutta nyt kyllä riittää jo. Ja kun olen työharjoittelussa niin on mukava asua rauhaisassa paikassa eikä bilettävien opiskelijoiden ympäröimänä.

Sillä kohta en ole enää opiskelija. Tätä on vaikea ymmärtää! Pian olen duunissa sen 8h/päivä loppuvuoden ja sen jälkeen on enää opinnäytetyö tehtävänä. Tällä viikolla ja ensi viikolla ovat viimeiset esitelmät ja koe mun ammattikorkea-urani aikana! HUH että on mennyt aika nopeasti! Ei voi käsittää. Ei voi käsittää vieläkään, että saan olla työharjoittelussa Saksan pääkaupungissa. Paljon on uutta tulossa, opittavaa, koettavaa ja nähtävää. Miten mä oikeen selviin kaikesta uudesta! Samalla on ihan intoa piukassa ja samalla jännittää miten pärjään. Ensimmäistä kertaa en vietä kesää Suomessa enkä nää monia rakkaita ihmisiä tänä vuonna. Rankkaa olla myös Jontusta erossa niin paljon, tämä kaukosuhde ei ole todellakaan mitään herkkua. 

Elämä on luopumista. Sen olen oppinut. Mutta millään ei voi saada uusia ja mahtavia kokemuksia, jollei ole valmis jostain luopumaan. Näin se vaan on ja tämän kokemuksen jälkeen olen taas vahvempi ja muistot tästä ajasta kantavat läpi elämän! Ei auta kuin tehdä Berliinistä mun koti :) Koska koti on siellä missä sydän on.

Nyt vain reippaana täytyy hoitaa koulu loppuun (kunnialla) ja sitten ensi viikon perjantaina meikä vilkuttaa Hannoverille ja lähtee kohti uusia seikkailuja! From Paris to Berlin;) Tässä lopuksi vielä pari kuvaa Jontun vierailusta täällä ja kun käytiin yhden yön reissulla katsastamassa Köln. Oli muuten ihan kaunis kaupunki ja Rhein-joki oli ihan mielettömän iso.

 

Kölnin tuomiokirkko ja Rheinjokimaisemaa. Bongattiin myös Hesburger! Kuvan paikka. Jätski maistui myös. Helatorstaina grillattiin Maiken ja Stefanin luona, oli kivaa kun Jonttu oli siellä myös ja näki mun saksalaisia kavereita. 3-vuotispäivämme kunniaksi käytiin baijerilaisessa ravintolassa vetämässä napaan kunnon schnitzelit. Ihanaa oli! <3

Nyt viimeisenä viikonloppuna Hannoverissa meillä on jäähyväisjuhlat yhdessä Lauran kanssa, häntäkin tulee hirmu ikävä niinkuin muita täällä saatuja kavereita. Onneksi en lähde kovin pitkälle vielä ;) Mutta nyt sanon kuulemiin ja seuraavaksi imoittelen itsestäni Berliinissä! Ihania kesäpäiviä Suomeen kaikille rakkaille ja ollaan yhteydessä! MOI MOI ! :) <3