Blogi ja aikani Saksassa alkoi 31.08.2013.  Muistan aina, kun saavuin Bremeniin tuona päivänä, määränpäänäni tuleva opiskelukaupunkini Hannover. Tunteet poukkoilivat moneen suuntaan innokkuudesta ja jännityksestä pelokkuuteen ja huoleen pärjäämisestä ja suruun, kun piti hyvästellä oma poikaystävä hetkeksi. Pikkuhiljaa kotouduin ja aloin nauttia Saksasta, opin kieltä, kulttuuria ja tapasin muita vaihto-opiskelijoita ja muut suomalaiset, Lauran, Anssin ja Jannen (R.I.P). Tapasin hyvän saksalaisen ystäväni Stefanin ensimmäisillä kursseilla. Nautin opiskelusta ja uusista ihmisistä, juhlista ja siitä, että opin joka päivä jotain sellaista, mitä Suomessa ollessa ei koskaan voisi oppia.

Näissä tunnelmissa kaikki alkoi, iloisena ja odottavana :)

20130904_130856.jpg


Vaikeuksia on matkan varrella toki ollut ja aina ei ole ollut helppoa. Väillä suorastaan halusi vain jättää kaikki sikseen ja luovuttaa. Turhautumista kielen kanssa, epäonnea ja ikävää. Kiirettä opiskeluiden kanssa ja väärinymmärryksiä.

Kaikesta kuitenkin selvisin ja syksyn 2013 päätteeksi pääsin jouluksi kotiin ja tammikuussa uudestaan lomien ajaksi, kunnes maaliskuun alkupäivinä 2014 palasin takaisin Hannoveriin ja opiskelija-asuntolaan, kuutelemaan kiinalaisten mekastusta läpi yön. Jos jotain olen oppinut niin käyttämään korvatulppia jopa siinä määrin, että enää en menaa edes osata nukkua ilman niitä. Keväällä oli uudet haasteet edessä, kun kurssit olivat saksaksi ja monesti tuntui todella vaikealta ja jopa mahdottomalta seurata opetusta. Onneksi kursseja oli kuitenkin vähemmän kuin syksyllä ja selvisin niistä kaikista jotenkuten, olen ylpeä kun jaksoin yrittää. Kurssien lopussa kuitenkin sain kiitosta muutamalta opettajalta ja kehuja, ihan hyvät arvosanatkin heltyivät suurimmasta osasta kursseja.


arviointi.jpg

Varsinkin tämä arvostelu sai mut ikionnelliseksi, paras arvosana 1 ja kehut päälle ^_^


Kevätlukukaudella opin valtavasti enemmän saksaa ja sain yhä enemmän onnistumisen kokemuksia ja se kannusti jatkamaan eteenpäin. Aloin myös etsiä toden teolla työharjoittelupaikkaa Saksasta, lähinnä vaan hain kaikkea mikä eteen sattui jos joku sattuisi tärppäämään. En tarkoituksella hakenut paikkaa mistään erityisestä kaupungista, halusin vaan lähinnä jatkaa Saksassa. Lopulta tuli oikein onnenpotku ja työharjoittelupaikka tärppäsi Berliinistä. En ollut uskoa korviani tuona päivänä, kun siitä soitettiin ja ilmoitettiin. Tunsin olevani superonnekas vaikka samalla tiesin, että en taas hetkeen pääsisi Suomeen. Aloin valmistella muuttoa ja samalla yritin saattaa opinnot Hannoverissa päätökseen. Kesäkuu oli aika rankkaa aikaa, kun samalla oli kova stressi asunnon löytämisestä Berliinistä ja samalla piti opiskella ja jättää hyvästit Hannoverille. Kaikki kävi niin äkkiä, että viimeisen kokeen jälkeen Hannoverissa aloitin kahden päivän päästä työharjoittelun Berliinissä. Pää oli pyörällä ja taas piti tottua uuteen kaupunkiin, tutustua uusiin ihmisiin ja löytää paikkansa sekä oppia uusi työ. Kaikki otti aikansa ja pikkuhiljaa alkujärkytyksen jälkeen opin nauttimaan Berliinistä. Kesä oli kuuma ja kaunis, pääsin todistamaan miljoonan muun kanssa Saksan jalkapallon maailmanmestaruusjuhlia pääkaupungin sykkeessä ja nautin helteisestä kaupungista urheillen ja syöden hyvin.


20140829_185931.jpg


Vietin syntymäpäiväni ensi kertaa ulkomailla, enkä olisi voinut parempaa paikkaa toivoa kuin Berliini. Kaikessa sekasorrossaan, graffiteissaan ja monikulttuurisuudessaan Berliini on opettanut mulle paljon. Joka päivä on voi sattua jotain hassua ja yllättävää, saatat törmätä säkkipillinsoittajaan puistossa tai nähdä jonglöörin tekevän temppuja liikennevaloissa odottavien autojen edessä keräten sillä rahaa. Metrossa joku alkaa soittaa yhtäkkiä kitaraa ja päivän aikana kuulee vähintään viittä eri kieltä. Hyvän aterian saa kolmella eurolla ja joka paikasta saa olutta ja viiniä. Aamulenkillä on normaalia nähdä prostituoituja tavallisella kadullaan päivystämässä, hamppuveikkoja puistossa ja nuoria spreijaamassa graffitteja. Kaikesta huolimatta mulle ei ole sattunut mitään ikävää pientä pyörän sabotointia lukuunottamatta. Ehkä olen ollut onnekas, mutta oppinut myös varoivaisuutta ja joskus kantapään kautta, että sinislmäisyys ei kannata.


Ennen kaikkea ajastani Saksassa ovat tehneet ikimuistoisen ne ihmiset, joita olen matkani aikana kohdannut. Ilman heitä ei aika olisi kulunut, monta hauskaa hetkeä olisi jäänyt kokematta ja moni asia eri kulttuureista oppimatta. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat tämän matkan varrella kanssani hetken viettäneet. Ilman ystäviä ei mikään ole mitään.


LOPPU.jpg

<3 Kiitos ystäville


ja kiitos rakkaalle, joka on kaikesta huolimatta jaksanut mua kotona odottaa <3

20141129_154059.jpg


Jotta tästä viimeisestä kirjoituksesta ei tulis mitään raamatun mittaista, on aika viimeisten sanojen. Huomenna on vika työpäivä ja aamulla 23.12 starttaa koneeni kohti Suomea. Olen valmis jatkamaan eteenpäin elämääni, uuteen vaiheeseen, päättämään opintoni ja jättämään Saksan kaikkine kokemuksineen taakseni. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jää arvoitukseksi. Jatkan samaan malliin elämää eteenpäin, positiivisena ja iloisena, kokeillen uusia asioita ja toivottavasti löytäen myös oman intohimoni ja tieni. Kuten sanotaan, tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka. En panisi pahakseni, jos vielä saisin asua ulkomailla ja kokea kaiken uudestaan, oppien taas lisää kieliä ja kulttuureita. Mitenkään muutoin ei opi niin paljon itsestään ja maailmasta, kuin lähtemällä.

Olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta! Näihin tunnelmiin ja laulun sanoihin päättyy blogini Auspuff, joka on kulkenut mukanani alusta alkaen. Kiitos ja näkemiin<3

"And, oh, where the road then takes me,
I cannot tell
We came all this way
But now comes the day
To bid you farewell

Many places I have been
Many sorrows I have seen
But I don't regret
Nor will I forget
All who took that road with me."

- Billy Boyd: The last goodbye