Näissä tunnelmissa kaikki alkoi, iloisena ja odottavana :)

Vaikeuksia on matkan varrella toki ollut ja aina ei ole ollut helppoa. Väillä suorastaan halusi vain jättää kaikki sikseen ja luovuttaa. Turhautumista kielen kanssa, epäonnea ja ikävää. Kiirettä opiskeluiden kanssa ja väärinymmärryksiä.

Kaikesta kuitenkin selvisin ja syksyn 2013 päätteeksi pääsin jouluksi kotiin ja tammikuussa uudestaan lomien ajaksi, kunnes maaliskuun alkupäivinä 2014 palasin takaisin Hannoveriin ja opiskelija-asuntolaan, kuutelemaan kiinalaisten mekastusta läpi yön. Jos jotain olen oppinut niin käyttämään korvatulppia jopa siinä määrin, että enää en menaa edes osata nukkua ilman niitä. Keväällä oli uudet haasteet edessä, kun kurssit olivat saksaksi ja monesti tuntui todella vaikealta ja jopa mahdottomalta seurata opetusta. Onneksi kursseja oli kuitenkin vähemmän kuin syksyllä ja selvisin niistä kaikista jotenkuten, olen ylpeä kun jaksoin yrittää. Kurssien lopussa kuitenkin sain kiitosta muutamalta opettajalta ja kehuja, ihan hyvät arvosanatkin heltyivät suurimmasta osasta kursseja.

Varsinkin tämä arvostelu sai mut ikionnelliseksi, paras arvosana 1 ja kehut päälle ^_^

Kevätlukukaudella opin valtavasti enemmän saksaa ja sain yhä enemmän onnistumisen kokemuksia ja se kannusti jatkamaan eteenpäin. Aloin myös etsiä toden teolla työharjoittelupaikkaa Saksasta, lähinnä vaan hain kaikkea mikä eteen sattui jos joku sattuisi tärppäämään. En tarkoituksella hakenut paikkaa mistään erityisestä kaupungista, halusin vaan lähinnä jatkaa Saksassa. Lopulta tuli oikein onnenpotku ja työharjoittelupaikka tärppäsi Berliinistä. En ollut uskoa korviani tuona päivänä, kun siitä soitettiin ja ilmoitettiin. Tunsin olevani superonnekas vaikka samalla tiesin, että en taas hetkeen pääsisi Suomeen. Aloin valmistella muuttoa ja samalla yritin saattaa opinnot Hannoverissa päätökseen. Kesäkuu oli aika rankkaa aikaa, kun samalla oli kova stressi asunnon löytämisestä Berliinistä ja samalla piti opiskella ja jättää hyvästit Hannoverille. Kaikki kävi niin äkkiä, että viimeisen kokeen jälkeen Hannoverissa aloitin kahden päivän päästä työharjoittelun Berliinissä. Pää oli pyörällä ja taas piti tottua uuteen kaupunkiin, tutustua uusiin ihmisiin ja löytää paikkansa sekä oppia uusi työ. Kaikki otti aikansa ja pikkuhiljaa alkujärkytyksen jälkeen opin nauttimaan Berliinistä. Kesä oli kuuma ja kaunis, pääsin todistamaan miljoonan muun kanssa Saksan jalkapallon maailmanmestaruusjuhlia pääkaupungin sykkeessä ja nautin helteisestä kaupungista urheillen ja syöden hyvin.

Vietin syntymäpäiväni ensi kertaa ulkomailla, enkä olisi voinut parempaa paikkaa toivoa kuin Berliini. Kaikessa sekasorrossaan, graffiteissaan ja monikulttuurisuudessaan Berliini on opettanut mulle paljon. Joka päivä on voi sattua jotain hassua ja yllättävää, saatat törmätä säkkipillinsoittajaan puistossa tai nähdä jonglöörin tekevän temppuja liikennevaloissa odottavien autojen edessä keräten sillä rahaa. Metrossa joku alkaa soittaa yhtäkkiä kitaraa ja päivän aikana kuulee vähintään viittä eri kieltä. Hyvän aterian saa kolmella eurolla ja joka paikasta saa olutta ja viiniä. Aamulenkillä on normaalia nähdä prostituoituja tavallisella kadullaan päivystämässä, hamppuveikkoja puistossa ja nuoria spreijaamassa graffitteja. Kaikesta huolimatta mulle ei ole sattunut mitään ikävää pientä pyörän sabotointia lukuunottamatta. Ehkä olen ollut onnekas, mutta oppinut myös varoivaisuutta ja joskus kantapään kautta, että sinislmäisyys ei kannata.

Ennen kaikkea ajastani Saksassa ovat tehneet ikimuistoisen ne ihmiset, joita olen matkani aikana kohdannut. Ilman heitä ei aika olisi kulunut, monta hauskaa hetkeä olisi jäänyt kokematta ja moni asia eri kulttuureista oppimatta. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat tämän matkan varrella kanssani hetken viettäneet. Ilman ystäviä ei mikään ole mitään.

<3 Kiitos ystäville

ja kiitos rakkaalle, joka on kaikesta huolimatta jaksanut mua kotona odottaa <3

Jotta tästä viimeisestä kirjoituksesta ei tulis mitään raamatun mittaista, on aika viimeisten sanojen. Huomenna on vika työpäivä ja aamulla 23.12 starttaa koneeni kohti Suomea. Olen valmis jatkamaan eteenpäin elämääni, uuteen vaiheeseen, päättämään opintoni ja jättämään Saksan kaikkine kokemuksineen taakseni. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jää arvoitukseksi. Jatkan samaan malliin elämää eteenpäin, positiivisena ja iloisena, kokeillen uusia asioita ja toivottavasti löytäen myös oman intohimoni ja tieni. Kuten sanotaan, tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka. En panisi pahakseni, jos vielä saisin asua ulkomailla ja kokea kaiken uudestaan, oppien taas lisää kieliä ja kulttuureita. Mitenkään muutoin ei opi niin paljon itsestään ja maailmasta, kuin lähtemällä.

Olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta! Näihin tunnelmiin ja laulun sanoihin päättyy blogini Auspuff, joka on kulkenut mukanani alusta alkaen. Kiitos ja näkemiin<3

"And, oh, where the road then takes me,
I cannot tell
We came all this way
But now comes the day
To bid you farewell

Many places I have been
Many sorrows I have seen
But I don't regret
Nor will I forget
All who took that road with me."

- Billy Boyd: The last goodbye

Lähtöä ennen on siis otettava kaikki ilo irti viimeisestä viikosta Berliinissä! Pääsenpä käymään vielä Hampurissakin, kun torstaina lähdetään työporukalla sinne pikkujouluja viettämään. Odotan reissua paljon, hienoa päästä käymään Hampurissa katsomassa sen jouluista loistoa ja juhlimaan työkavereiden kanssa viimeistä kertaa. Ensi viikolla on siis vain 3,5 työpäivää kun puolet torstaista ja koko perjantai on vapaa pikkujoulujen takia, ei huono! Sitten on vielä ensi viikonloppu aikaa nauttia jouluisesta tunnelmasta Berliinissä, jonka jälkeen viimeinen työpäiväni on 22. päivä maanantai. Jes jes! Koska työsopimukseni on vuoden loppuun, teen töitä kotoa käsin muutaman päivän joulun ja uudenvuoden välissä ja sitten on työharjoittelu raportteja lukuunottamatta pulkassa.

Kuten viimeksi mainitsin, kävin katsomassa viikko sitten saksalaista jääkiekkoa O2 areenalla, paikallisen joukkueen Eisbären Berlinin kotipeliä. Jääkarhujen joukkueessa oli suomalainen (raumalainen) maalivahti ja yksi kenttäpelaaja. Suomalainen maalivahti oli varmaan koko joukkueen paras pelaaja, semmoista hosumista se niiden peli oli! Pieni ylpeyden tunne heräsi kun peliä seurasi, osataan Suomessa sentään jäkistä aika paljon paremmin. Muutoin tunnelma oli kyllä ihan loistava, vaikka jääkarhujen häviöön peli päättyikin emmekä saaneet nauttia kotijoukkueen maalin aiheuttamasta metelistä. Hallissa oli hyvä fiilis, musiikkia ja jopa ilotulituksia. Jos jotain täällä osataan, niin tarjota yleisölle hienoja katselukokemuksia oli laji mikä laji.

Hey! Wir wollen die Eisbären sehen! Pelifiiliksiä. O2 Areena iltahämyssä. Ottelu päättyi siis 0-2 tappioon, mutta kannatti silti mennä. 14 euron lippuhinta ei ollut paha tästä elämyksestä.

Perjantaina kävimme työporukalla katsastamassa uusimman Hobitti-elokuvan. Tämä marras-joulukuu on ollut oikein leffa-aikaa, tämä oli nyt neljäs kerta elokuvissa pienen ajan sisällä. Jostain syystä kaikki hyvät elokuvat tulevat aina teattereihin loppuvuodesta. Tykkäsin Hobitista ja harmittaa, että trilogia päättyi eikä ole enää mitään odotettavaa. Kaikki hyvä päättyy tietysti aikanaan ja toisaalta hyvä niin.

Eilen lauantaina kiertelimme joulumarkkinoita työkavereiden kanssa, tavoitteena maistaa ainakin yksi glühwein joka markkinoilla. Oli oikein hauskaa ja markkinoiden jouluinen tunnelma sai kaikki hyvälle tuulelle. Ekaa kertaa aloin ajatella, että pian en nää näitä ihmisiä enää ja haikeus täytti mielen.

Weihnachtsmarkt! Olen kyllä superkiitollinen mukavista työkavereista, jotka riippumatta kenenkään taustasta ovat ystävällisiä kaikille ja kutsuvat mukaan yhteisiin juttuihin. Ilman heitä aika Berliinissä olisi käynyt melko pitkäksi.

Semmoista tällä viikolla. Sain myös pyöräni jo myytyä eräälle kollegalle, joten oli aika sanoa sille hyvästit. Hyvin se palveli aikani Saksassa ja nyt on sen aika jatkaa uuden omistajan kanssa. Muutamista muistakin tavaroista täytyy päästä eroon, sillä saan ottaa 23 kilon laukun plus käsimatkatavarat paluulennolle. Vaikka Jonttu jo ottikin täältä aika paljon kaikkea Suomeen, tuntuu, että sitä tavaraa on vaan kertynyt niin että panikoin jo nyt kaiken mahtumisesta mukaan. On se ihme, kuinka kummassa sitä kerää kaikenlaista itselleen huomaamatta. Mullakin on ollut niin, että vuodenajasta riippuen olen aina tuonut jotain vaatteita Suomesta viemättä niitä välttämättä takaisin ja siinä sitä sitten ollaan. Noh, eiköhän kaikki tarpeellisin mahdu mukaan. Huoneessani on tehtävä myös supersiivous, olen ollut suoraansanottuna aika laiska täällä siivouksen suhteen.

Pikkuhiljaa alan siis valmistelemaan lähtöä ja totuttelemaan ajatukseen kotiinpaluusta. Ajattelin nauttia viimeisen viikon menemällä mahdollisimman usein ulos syömään ja nauttia halvoista hinnoista, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole varaa syödä ulkona muutakuin juhlapäivinä. Kaikki ilo siis irti edullisuudesta vielä kun voi ja ajasta työkavereiden kanssa. Nautin jouluisesta Berliinistä täysin siemauksin, sillä tämä aika ei tule enää takaisin. Kirjoittelen vielä viimeisen kerran ennen kuin lähden, blogi ansaitsee arvoisensa päätöskirjoituksen. Siihen asti kivaa joulunodotusta kaikille ja pian nähdään! :) <3

Näin oli Nikolaus(todennäköisesti perheen äiti)  muistanut perheenjäseniä jättämällä kengät täyteen karkkia ja herkkuja. Taisi olla osa tuossa vaiheessa jos syöty. Perheen nuorimmainen veti omansa heti aamupalaksi :D

Semmoista täällä itsenäisyyspäivänä. Aika mukava perinne kyllä sinänsä, herkut on aina mukavia! Itse tapaan muutaman suomalaisen tänään ja juhlistamme päivää sitten yhdessä kera viinin ja hyvän ruuan. Tuntematon sotilas jää tänä vuonna katsomatta samoin kuin linnanjuhlat, vaikka taitavat nettitv:stä tulla suorana, niin eivät taida näkyä ulkomailla. Noh, ehkä ensi vuonna sitten!

Viime viikolla oli ihanaa kun Jonttu tuli kylään ja saatiin yhdessä kierrellä Berliinin kauneimpia joulumarkkinoita! Täällä niitä muuten piisaa, vähintään 20 eri markkinat ovat käynnissä ympäri kaupunkia jouluun asti, jotkut vielä kauemminkin.

Glühweinia tuli maisteltua jokaisilla markkinoilla. Löytyipä yksiltä jos toisiltakin markkinoilta myös suomalaista glögiä ja muita tuotteita kuten savulohta ja poronkäristystä. Lempiherkkuamme crepsejä (ohuita lettuja) oli myös maistettava.

Tykkään niin paljon noiden joulumarkkinoiden tunnelmasta! Ihanaa kulkea markkinoilla ja katsella ihmisten iloisia kasvoja ja markkinoilla tuotteitaan innokkaasti kauppaavia käsityöläisiä. Yksillä markkinoilla oli hyvin kaikki pohjoismaat edustettuna kun löytyi niin suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista juhlaglögiä. Glögin sekaan sai valita viinoja koskenkorvasta pontikkaan. Myös suomalaista hunajaa ja koruja myydään täällä paljon. Miksikäs ei käsityöläiset ja muut tänne tulisi myymään tuotteitaan, kun täällä on pitkä markkinasesonki ja porukkaa riittää. Voi kun tällaista tunnelmaa saisi Suomeen lisää, tuo niin ihanasti vähän valoa kaiken pimeyden keskelle kun saa rakkaiden ihmisten kanssa kierrellä markkinoilla ja maistella kaikkia suussa sulavia herkkuja.

Tässä vielä lisää Berliinin joulumarkkinoiden tunnelmia! Sen ehkä allekirjoitan, että Alexanderplatzin markkinat maailmanpyörineen ja muine vempaimineen olivat ehkä vähän överit, mutta muutoin löytyi esim. Spandausta oikein ihanat markkinat, joissa oli myös keskiaikainen toriosio.

Se markkinosta, kävimme ahkerasti myös elokuvissa Jontun ollessa täällä. Mukavaa ajanvietettä kun ulkona on muutenkin pimeää ja kylmää. Täällä Beliinissä on se hyvä puoli, että suurimmissa elokuvateattereissa näytetään elokuvia myös orginaaliversioina, ei saksaksi dupattuina. Kävimme katsomassa elokuvat Interstellar ja Nälkäpelin kolmannen, Mockingjayn. Asiaan kuului tietysti karkit ja popparit! Tuli kyllä taas syötyä niin paljon että nyt voi pitää vähän matalampaa profiilia ennen joulua;)

Kävimme myös Archenhold Observatoriossa tutustumassa avaruuden saloihin. Observatoriossa oli mm. iso teleskooppi taivaan tarkkailua varten ja muita teleskooppeja. Sinänsä paikka oli vähän pettymys mutta sentään olimme samassa paikassa, jossa itse Albert Einstein on esittänyt ensimmäisen julkisen luentonsa Berliinissä koskien suhteellisuusteoriaa. Huimaa!

Semmoista täällä viime viikolla. Tänään siis pientä itsenäisyyspäivän juhlintaa ja huomenna menen katsomaan ensimmäistä kertaa saksalaista jääkiekkoa! Ja vielä kahden ruotsalaisen kanssa :) Eisbären Berlin pelaa Adler Mannheimia vastaan huomenna o2 areenalla. Jännää! Toivottavasti on huippumeininki ja onhan se kiva katsoa täällä vaihteeksi sellaista urheilulajia, missä suomalaiset on parempia kuin saksalaiset niin voi vähän vertailla ;) jalkapallossa kun näin ei ole. Mutta siitä sitten varmasti lisää ensi kerralla! Kuulemiin taas :) <3

Arkipäivät ovat kuluneet normaalisti töissä eikä niissä päivissä sinänsä ole mitään ihmeellistä ollut, perushommia! Viikonloput ovatkin sitä parasta aikaa Berliinissä kun on oikeasti aikaa mennä ympäriinsä ja tehdä kaikkea mukavaa. Viime viikonloppuna lempisaksalaiseni Stefan ja Maike tulivat moikkaamaan mua tänne ja meilä oli superkiva lauantaipäivä yhdessä! He ovat niin mielettömän kivoja ihmisiä ja olen niin iloinen, että olen heihin Hannoverissa tutustunut, todellisia ystäviä. Pääsin taas kunnolla puhumaan heidän kanssaan saksaakin, täällä kun on jäänyt vähän vähemmälle sen puhuminen kun töissä pääasiassa käytetään englantia (ja jopa ruotsia enemmän kuin saksaa). Kierreltiin päivällä Kreuzbergissa ja näytin heille työpaikkani sijainnin. Poikkesimme Markthalle Neun nimisessä kauppahallissa lounaalla ja kahvilla. Tämä kauppahalli oli taas aivan ihana, täynnä erilaisia kojuja ja lihatiskejä, ravintoloita ja kuppiloita sekä tietysti olutmestoja.

Markthalle Neun. Lounaaksi maistoin svaabilaista boulettea (Schwäbische Bouletten) perunasalaatin kera. Ovat vähän niinkuin isoja lihapullia, erittäin maukkaita!

Kävimme myös Zalandon outlet myymälässä kiertelemässä ja kuuntelimme kadulla karaokea laulavaa miestä.  Berliini on siitä loistava, että koskaan ei tiedä mihin törmää, tuona päivänä joku oli vaan päättänyt pystyttää karaokevehkeet kadulle ja kaikki halukkaat saivat mennä laulamaan :D Osuessamme kohdalle yksi mies veti hyvin antaumuksella Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart- biisiä, oli kiva kuunnella häntä. Illan pimentyessä tiemme kävi perisaksalaiseen ravintolaan Berliner Republik, jossa nautimme hyvin saksalaisittain olutta sekä simppeleitä ja hyviä liharuokia. Oman annokseni nimeä en muista, mutta siinä taisi olla härän pihviä paistinperunoiden ja sipulin kera. Stefan söi erittäin perinteisen saksalaisen ruokalajin Eisbeinin, joka on siis sian potkaa nahkoineen päivineen, uunissa savustettuna. Lisukkeena tietysti hapankaalia ja perunoita. Täytyy myöntää, että herkulliselta se ei ihan heti näyttänyt, varsinkin kun nahasta pilkotti vielä muutama sian karva, mutta kun pääsin sitä maistamaan niin voisinpa joskus itsekin kokeilla, sen verran maukasta ja mureaa oli!

Keskellä komeilee tuo legendaarinen sian potka, Eisbein. Herkullisen näköinen vai mitä?;) Oli todella kiva ravintola, mukava ja rento tunnelma sekä parasta seuraa, tulipa maistettua myös berliiniläistä snapsia, "Berliner Luft", joka yllätyksekseni oli hyvin samanmakuista kuin minttuviina, ehkä vähän laimeampaa tosin :D

Ilta jatkui cocktailien merkeissä hieman vähemmän perisaksalaisesti, meinaan intialaisessa cocktailbaarissa. Tupa oli täynnä ja tunnelma lämmin ja kotoisa, oli kiva jutella ja vaihtaa kunnolla kuulumisia. Saatamme mahdollisesti nähdä seuraavan kerran Suomessa, sillä Stefan ja Maike luvanneet tulla poikkeamaan ensi vuonna! Monet yleensä lupaavat tulla, mutta eivät kuitenkaan tule. Tämän pariskunnan kohdalla olen siitä varma, sillä niin paljon olen heille Suomesta puhunut ja lupaillut kaikenmoista, että tiedän heidän joku päivä tulevan, sitä odotellessa!

Cocktails! Ich und Maike. Vielen Dank Stefan und Maike für den Besuch! Kiitos kun kävitte Stefan ja Maike!

Tänä perjantaina menimme työkavereiden kanssa leffaan Potzdamer Platzin Cinemaxiin katsomaan viimeisimmän Nälkäpeli-elokuvan, joka tuli juuri ensi-iltaan. Oli tosi hyvä elokuva, suosittelen! Eilen lauantaina kävin pyöräilemässä Tempelhofin lentokentän ympäri ja huomasin ensi kertaa siellä sijaitsevat kommuunipuutarhat "Garten für alle", jonne alueen asukkaat saavat käydä istuttamassa kaikenlaista. Siellä oli hauska istutus, jossa kenkiin oli laitettu multaa ja niihin istutettu erilaisia kasveja ja laitettu hyllyille muiden kasvien sekaan. Mielenkiintoinen idea-yhdistelmä!

Puutarhan lomasta löytyi myös söpö kirjakoppi "Bücher Box", josta saa ottaa kirjan mukaansa jos vie sinne uuden ottamansa kirjan tilalle. Ihana idea. Näitä kirjakoppeja olen nähnyt myös muualla Saksassa ja niissä on aina hyllyt pullollaan mitä erikoisempia teoksia.

Tämän kulttuurintäyteisen viikonlopun kruunasi tänään teatterikäynti, ensimmäiseni Saksassa. Menin norjalaisen työkaverin kanssa katsomaan Peter Pan "Zimt und Zucker " perhenäytelmää Berliinin yhteen suosituimpaan teatteri- ja revyymestaan Wintergarteniin (Talvipuutarha). Teatteri oli todella kaunis varsinkin sisältä. Tässä teatterissa katsojat istuvat pöytien ääressä, perinteistä katsomoa ei siis ole. On tavallista tilata teatterikappaleen aikana ruokaa ja juomaa pöytään ja tarjoilijat kulkevatkin jatkuvasti yleisön seassa ottaen vastaan tilauksia. Oli hieno kokemus ja näytelmä oli myös todella hyvä, tykkään Peter Panin tarinasta ja tätä oli myös helppo seurata saksankielellä. Laulua ja tanssia oli paljon ja musiikkia. Hauskaa oli!

Niin sitä istuttiin hienosti pöydissä näytelmää katsoen :) Teatterin ovella oli myös asiaankuuluvasti pukeutunut ovimies joka näytöksen päätyttyä toivotti jokaiselle hyvää päivänjatkoa. Hieno kokemus!

Semmoista täällä, ilmat ovat alkaneet hieman viilentyä ja aamuisin onkin ollut ehkä juuri muutaman asteen plussan puolella. Viimeisetkin lehdet alkavat olemaan maassa ja puut alastoman näköisiä. Pimeää tulee jo siinä neljän jälkeen ja töistä lähtiessä on jo ihan pilkkopimeää. Ensi viikolla saapuu kuitenkin valo ainakin mun elämään, rakas Jonttu tulee meinaan vielä viimeiselle visiitille Berliiniin ennen kuin tulen kotiin :) ihanaa! Tätä on taas odotettu. Mukavia juttuja siis tulossa ja aiotaankin Jontun kanssa nauttia vielä viimeisen kerran täällä edullisista schnitzeleistä, currywurstista ja glühweinista :) jepajee! Toivotan kaikille kivaa uutta viikkoa ja vielä tätä kautta lämpimät synttärionnittelut sukumme marraskuun synttärisankareille eli mammalle, äidille, Velille ja mummille! <3 Morjes!

Heliumpallorivistöt Brandenburgin portilla ja Oberbaumbrückellä. (Kuvat lainattu Berliner Morgenpostin sivulta, omat näytti niin pimeiltä.)

Ilmassa on selvää juhlan tuntua ja lehdissä ja radiossa on paljon ihmisten kertomuksia tuolta ajalta ja siitä hetkestä, kun muuri murtui ja itäsaksalaiset olivat vapaita kulkemaan länteen. Huikeaa edelleen ajatella sitä, että tämä kaupunki on joskus ollut jaettuna suurvaltojen kesken. Historia on ja varmasti tuleekin olemaan täällä aina läsnä, onhan se tehnyt tästä kaupungista myös varsinaisen turistimagneetin. Normaaleina arkipäivinä kaupungin historiaa ei tule ajatelleeksi, mutta aina kun sattuu näkemään jossain palan muuria ja kun kulkee muistomerkkien läheltä, palaavat nämä asiat vahvasti mieleen. Kaikki se, mitä täällä on tapahtunut, tekee Berliinistä juuri niin erilaisen eurooppalaisen pääkaupungin kuin se on. Siksi täällä on myös upeaa asua.

Muurin murtumisen juhlinnan lisäksi tänä viikonloppuna on ollut kaikenlaista kivaa tekemistä! Eilen ylitin itseni ja suostuin työkaverin mukana erään harrastelijaporukan kanssa pelaamaan jalkapalloa Mauerparkin tekonurmelle :) Ja vaikka aluksi epäilytti, kannatti silti lähteä reippaasti mukaan. Oli kivaa porukassa liikkua eikä vaan mennä perinteisesti lenkille. Taidot olivat pahasti ruosteessa ja aluksi meinasin lähteä menemään kun tuntui, että olen niin huono :D lopulta kuitenkin en enää jaksanut miettiä omaa säheltämistäni vaan yritin parhaani ja otin sen huumorin kannalta, mikä on kilpailuhenkiseltä minältä aika paljon! Asiaa helpotti myös se, että kaikki muutkaan eivät olleet mitään ammattilaisia vaan muitakin huvikseen mukana olleita oli. Pelaamisen jälkeen menimme syömään Fast Rabbit, fast food ravintolaan ja juttelemaan, oli mukava olla välillä vähän muussakin seurassa kuin pelkästään työkavereiden kesken. Oikein kiva päivä ja illalla uni maistui ahkeran urheilun tuloksena :)

Työkaverini Meerah teki hienon kuvakollaasin päivästämme, lainasin sen tänne :) kuvassa myös muurin entistä reittiä osoittavia heliumpalloja Mauerparkissa.

Tänään menimme työkavereiden kanssa syömään home made thairuokaa Preußenparkiin. Joka sunnuntai tähän puistoon kerääntyy thaimaalaisia myymään itse kokkaamaansa ruokaa, monilla on omat keittimet kaasuhelloinen mukana ja tuoreus on taattu! Kaikilla on vähän niinkuin oma pikku retkikeittiö mukana ja puistossa oleskelijat saavat mahan täyteen edullisesti. Maistoin annoksen kookos-curry-kana-vihanneskastiketta kera riisin ja rapeita kevätkääryleitä. Ja täytyy sanoa, että oli todella hyvää!

Viltti alle, tuoreet raaka-aineet kehiin ja kokkaamaan! Löytyi monenlaista herkkua. Annoskoot olivat myös huikeat joten nälkä ei jäänyt ja hintaa omalle aterialleni tuli kokonaiset 6 euroa. I like!

Hienoisen viileyden vuoksi puistossa ei tällä kertaa ollut niin paljon thaimaalaisia myymässä ruokaa kuin lämpimällä kelillä ja varsinkin kesäisin paikka on todella täynnä, uskoisin. Voin suositella lämpimästi kaikille Berliinissä kävijöille, jos ei tiedä mitä sunnuntaina söisi ja jos aasialainen ruoka maistuu. Mietin itsekseni, että eipä taitaisi Suomessa tulla kyseeseen tuollainen tapahtuma! Kyllä pitäisi monenmoiset luvat olla hankittuna jos meinaat itse kokkaamaasi ruokaa jossain myydä. Olisi Suomessa kaikkien hygieniasäädösten vastaista tehdä niin ja yritys olisi tuhoontuomittu. Itse asiassa koko homma ei poikkea yhtään normaalista torimyynnistä, missä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä tai epähygieenistä. Thaimaalaiset saavat pientä lisätienestiä ja paikalle eksyneet saavat mahansa täyteen herkullista ruokaa edullisesti. Kaikki siis voittavat tässä järjestelyssä. Samaa touhua sallisi Suomeenkin!

Semmoista tänä viikonloppuna! Mukavaa on ollut, rentoa vapaiden viettoa kera hyvän ruoan ja seuran, urheilulla maustettuna. Ensi viikonloppuna kaverini Hannoverista tulevat moikkamaan, jee! Sitä ennen täytyy saada taas yksi työviikko pakettiin. Eiköhän se tästä taas lähde. Paljon ei ole enää jäljellä :) mukavaa uutta viikkoa kaikille, MOIKKA! <3

Tulin siis viime sunnuntaina takaisin Suomesta, jossa vietettiin laatuaikaa yhteisen loman merkeissä Jontun kanssa. Tämä olikin sitten viimeinen visiittini Suomeen ennen lopullista paluutani sinne joulun aikaan. Eipä ole lomapäiviä enää käytettävissäkään. Saavuttuani  perjantai-lauantai välisenä yönä Poriin, pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja nopeasti mammaa ja pappaani moikattuamme suuntasimme kohti Tamperetta ja pohjoiseen vievää junaa. Säästimme matkustamiseen menevää aikaa yöjunalla, johon voit pakata itsesi ja autosi ja herätä aamulla virkeänä (tai vähemmän virkeänä junan yöllisten pysähtelyiden ja nykimisten vuoksi) Kolarin rautatieasemalta. Ja niin avautuu kaunis Lappi silmiesi eteen ja tiedät, että kaikki oli sen vaivan arvoista ;) Näin siis teimme ja matka jatkui Kolarista kohti Äkäslompoloa ja Yllästä, jossa saimme viettää ihanan rentouttavan syysloman poissa arjen kiireistä! Mulla varsinkin tuntui ihanalta päästä luontoon ja pois Berliinin hälinästä.

Lapissa meitä odotti hienoinen lumipeite, joka kevyesti oli värjännyt tiet ja tunturien laet valkoisiksi. Lämpötilat olivat nollan alapuolella koko viikon, juuri sopivan viileä ja aurinkoakin nähtiin :)

Mökillä nautimme takkatulesta, saunasta ja hyvästä ruuasta. Tuli käytyä sauvalenkillä muutamaan otteeseen, mikä avasi mukavasti istumatyön kangistamia hartioita. Oli ihana kuunnella metsän hiljaisuutta ja nauttia sen tuoksuista ja äänistä. Paljon ei muita ihmisiä ollut Ylläkselle eksynyt syysloman viettoon, taisi jopa 5 ihmistä tulla vastaan ulkoillessa. Ylläksellä ulkoiluun kuuluu tietysti kiinteänä osana myös makkaran grillaaminen kodalla patikoinnin jälkeen ja kyllä maistui taas aivan mahtavalta! Vaikka Berliinissä onkin paljon lihaisia herkkuwursteja, ei mikään vedä vertoja suomalaiselle (vähemmän lihaa sisältävälle :D) grillimakkkaralle. Pikkupakkanen värjäsi posket punaiseksi ja sisälle mennessä kipristeli ihanasti, tuntui, että veri lähti taas kiertämään kasvoissakin :)

Yhtenä päivänä selätimme pirunkurun kiipeämällä kesänkitunturin laelle. Jonttu meni edellä ja minä läähätin perässä :D Lopulta kipuaminen kuitenkin palkitsi kauniiden maisemien muodossa. Olisi siellä viihtynyt kauemminkin katselemassa, jollei olisi tuullut niin viileästi. Kaunista oli!

Loma meni tietysti, niinkuin aina, liian nopeasti. Mukavaa oli kuitenkin paluumatkalla nähdä pitkästä aikaa äitiä ja muuta porukkaa Pohjanmaalla, viimeksi kun nähtiin helmikuussa. Pidempäänkin olisi voinut olla mutta aika on niin harmillisen rajallista. Aikaa oli kuitenkin tutustua myös uusiin karvaisempiin perheenjäseniin :)

Kaksi uutta harmaansävyistä karvapalloa oli viime käyntini jälkeen ilmaantunut taloon. Söpöjä (ja isoja) olivat!

Loman jälkeen olen nyt viikon ollut taas Berliinissä työharjoitteluni parissa. Eilen meillä oli firman Halloweenjuhlat eli pizzaa ja sushia oli tarjolla kera kattavan juomatarjoulun. Toimiston sosiaalitilat oli koristeltu mm. hämähäkinseitein ja asiaankuuluva pukeutuminen kuului myös asiaan. Saksassa Halloween on kohtuu suosittu juhla, vaikka ei tietenkään yhtä iso juttu kuin jenkeissä. Kuulin vuokraemännältäni, että monet kauppaliikkeet antavat Halloweenina lapsille ilmaiseksi karkkeja ja muuta makeaa. Hän olikin menossa 9.v Aaronin kanssa kiertämään illalla kotikadun puodit läpi. Jotkut liikeet antavat paljonkin kuulemma erilaisia herkkuja lapsille Halloweenin kunniaksi. Kuulosti tosi kivalta jutulta, vähän niinkuin virpominen mutta ei tarvitse virpoa vaan senkun käy sisään vaikka naapurin optikkoliikkeeseen ja karkkia sataa :D Tietysti asiaankuuluva puku täytyy olla päällä, luuranko, noita tai vastaava.

Firman Halloweenjuhlasta päädyin omaksi ihmetyksekseni jatkamaan vielä norjalaisen työkaverin kämpille ja siitä ensimmäistä kertaa klubille tanssimaan. Ajattelin, että täytyy kai sitä nyt edes kerran jossain klubilla Berliinissä käydä! En silti ollut kovin vakuuttunut enkä ole varma, menenkö toiste. Ensin sullot itsesi täpötäyteen metroon, jonka jälkeen jonotat sisään klubille, sisään päästyäsi jonotat narikkaan vähintään yhtä kauan ja jos jotain juotavaa tilata meinaat niin siinä löydät itsesi taas yhdestä jonosta. Ei oo mun juttu, mutta ihmiset on täällä tottuneet siihen, että aina pitää odottaa ja jonottaa joka paikkaan. Se on sitä. Yöelämässä mä vaan arvostan eritoten sitä, että pidetään hauskaa kavereiden kanssa ja musta se vähän lätistää koko tunnelmaa kun pitää niin paljon odotella. Pidän tilasta ja avaruudesta ja näillä asioilla ei varsinaisesi juhlita Berliinin kuumimmilla klubeilla. Mukavaa oli kuitenkin nähdä livebändi ja muutenkin katsella ihmisten erikoisia Halloween-asuja. Itselläni oli vain vaatimaton pirupanta, jonka lainasin työkaverilta :D Oikeastaan tiesin jo entuudestaan, että yöelämä täällä ei ole varmaan ihan mun juttuni, mutta olen iloinen, että sentään kokeilin. Tänään onkin sitten väsyttänyt ihan mukavasti yön rientojen seurauksena!

Halloween kuvia; sushia, piruminä ja klubin gootti-underground-irrkuheviä soittanut livebändi. Joukossa myös iloinen Suomi-toimistotyttö sekä järkyttävän ruma kettutaulu toimistohuoneemme seinällä.

Tänään, ensimmäisenä päivänä marraskuuta täällä on ollut +18 astetta ja aurinko on paistanut koko päivän :D en varsinaisesti kutsuisi tätä syksyksi talvesta puhumattakaan! Mutta enpä valita, ihana ilma katsella lehtien putoamista puista ja nauttia lähitorini lauantaimarkkinoista halvan arabialaisen lounaan merkeissä (kuvassa oikealla yläkulmassa). Nam! Ruokailu ja kaupassakäynti sekä blogiin kirjoittaminen ovatkin olleet tämän vapaapäivän suurimpia saavutuksia. Muuten olen vain ottanut rennosti :) Edessä on vielä 7 kokonaista työviikkoa ennen paluuta Suomeen. Aika käy vähiin Saksassa, mutta otan loppuajasta kaiken irti sen mitä töiltä ehdin. Vaikka tällä hetkellä olenkin jo aika valmis palaamaan kokonaan jo kotiin, tiedän, että näitä aikoja tulee myös ikävä. Sen vuoksi yritetään nauttia joka hetkestä täällä ja kerätä pääomaa tulevaisuutta varten. Ei muutakuin eteenpäin! Kuulemiin taas ja moi moi! :) <3

Viikot loman jälkeen ovat siis kuluneet töiden parissa ja kuntoillessa. Yhtenä viikonloppuna poikettiin työkavereiden kanssa Suomikeskuksen kirppiksellä ja maisteltiin loimulohta fazerin ruispuikulan päällä kera tillikermaviilikastikkeen, nam! Ihan vertailun vuoksi oli sen jälkeen mentävä kauppahalliin ja syötävä perisaksalainen annos: kaslerpaistia perunamuusin ja hapankaalin kera! Täytyy sanoa, että vaikea valinta mutta ehkä hintsusti lohileipä vie voiton tässä kisassa, vedotaan suomalaisuuteen  ;)

Ylhäällä annoskuvat lohileivästä ja saksalaisesta kilpailija-annoksesta! Kuvaan pääsi myös kauppahallin hedelmä-, marja,- ja vihannestiskien satoa.

Taas on myös se aika vuodesta, juhla-aikaa kaikille saksalaisille, nimittäin Oktoberfest! Ympäri Saksaa, joka kaupungissa on jonkinlaiset ja Münchenissä ne oikeat. Kuulin juuri uutisissä että tänä vuonna Münchenin Oktoberfesteillä on lähestytty 7 miljoonan olutlitran myyntiä :D ihan hullu määrä olutta. Mutta toki vierailijoitakin siellä oli tänä vuonna ollut 6,5 miljoonaa. Itse olen vain käynyt nyt täällä Berliinin isoimmilla Oktoberfesteillä sekä Hannoverissa viime syksynä. Käytiin täällä Berliinissä työkaverin kanssa tsekkaamassa paikka ja täytyy sanoa, että olin vähän pettynyt. Olisin kuvitellut, että pääkaupungissa olisivat olleet isot juhlat, mutta koko juhla-alue oli paljon pienempi kuin Hannoverissa. Hannoverille siis pisteet paremmasta Oktoberfestistä! Taitaa olla vähän enemmän etelän juhla. Toki täälläkin oli ihan mukavaa ja maistelin Berliner Kindl Weisse-olutta, joka on berliiniläinen erikoisuus: olut, joka on maustettu vadelmasiirapilla. Muitakin makuja löytyy. Itse kun en ole niin olutfani niin tämä upposi kyllä ihan hyvin. Tosin se on kyllä sen verran makeaa, että yksi muki riittää. Prosentteja tässä oluessa on myös vain 2,5.

Tänä perjantaina olin pyörälenkillä Tempelhofin lentokentällä ja sen jälkeen Tiergartenissa piknikillä suomiporukalla. Kävimme katsastamassa myös Brandenburgin torin eteen pystytetyn juhla-alueen, joka oli pystytetty sinne juuri juhlistamaan tätä Saksojen yhdistymisen päivää. Ostin irtokarkkeja kun löytyi hyvä koju!

Ilma on kyllä ollut mitä parhain juuri kävelyyn ja lenkkeilyyn Tiergartenissa sekä erilaisiin piknik-touhuihin. Vaikka lehtiä on maassa, on silti vielä niin vihreää.

Eilen lauantaina lähdimme porukalla käymään Lübbenaussa, noin tunnin matkan päässä Berliinistä. Lübbenaussa on iso metsäalue Spreewald, joka on suosittu patikoijien ja monien kanaalien ja joenuomien johdosta myös kanoottimelojien keskuudessa. Sain vinkin saksalaiseslta ystävältäni Haraldilta, joka suositteli paikkaa luontoa kaipaavalle suomalaiselle :D Ja mukavasti luontoa ja rauhaa tämä paikka tarjosikin, oli ihana lähteä pois keskustan saasteista ja jo tunnin junamatkan jälkeen saapua aivan erilaiseen paikkaan, pieneen ja rauhalliseen, perisaksalaiseen pikkukylään. Taas tuntui siltä, että nyt olen siinä oikeassa Saksassa! Oli todella rentouttavaa kulkea pitkin kylän mukulakivikatuja ja kävellä metsässä, ilma oli raikas ja aurinko paistoi koko päivän. Omasta puolestani olisin mieluusti kävellyt vähän kauemminkin, mutta kaverit halusivat jo pian piknikille ja kävely jäi vähän vähemmälle :D

Metsässä meni pieniä kanaaleja, joita pitkin sai mennä kanooteilla ja jos halusi, sai istuskella mukavannäköisessä veneessä viiniä siemaillen :D Me tyydyimme evästämään joen rannalle ja nauttimaan ilmasta. Mukavaa sekin oli :)

Oli kyllä todella kaunista ja rentouttavaa, tuntui, että pystyy taas hengittämään. Mukavaa, että sain kavereitakin houkuteltua mukaan. Meitä oli kolme suomalaista, norjalainen ja ranskalainen :) upeita naisia kaikki ja iso kiitos, kun tulivat kanssani retkeilemään! Lopuksi kävimme vielä kahvilla paikallisessa kahvilassa. Lämmin cappucino maistui metsässä kävelyn jälkeen.

Olen iloinen, että näiksi vapaapäiviksi sattui niin ihanat ilmat ja sai oltua kunnolla ulkona. Tarjoaa hyvää vastapainoa sille toimistossa istumiselle. Meinaan tehdä enemmänkin reissuja lähikyliin ja lähiöihin, joissa on vähän eri meininki kuin täällä sydänkaupungilla, jos vain aikaa on ja ilmat suosivat. Suunnitelmissa on myös kunnon tutustuminen entiseen Itä-Berliiniin. Tänään käväisin Neukölnissä kirpparikadulla ja lenkillä Tiergartenissa. Olen nyt yrittänyt varastoida energiaa, jotta jaksan seuraavat 2 viikkoa töissä. Niiden jälkeen koittaa odotettu Lapin loma ^_^  Ensi viikolla on luvassa meidän asiakaspalvelutiimin team event, mikä tarkoittaa illan viettoa firman piikkiin. Mukavaa sanoisin! Muuten en sitten tiedä mitä ensi viikonloppuna teen, sen näkee sitten. Koitetaan nyt jaksaa töissä ensin sinne asti. Kirjoittelen varmaan vielä ennen lomaa, siihen asti näkemiin ja mukavaa syksyistä tulevaa viikkoa kaikille! :) <3

Nyt on lomat lusittu ja back to work! Viikko on jo vierähtänyt taas Berliinissä ja hommien parissa. Suomessa oli ihanaa pitkästä aikaa. Tässä vähän päivitystä lomasta ja ja ajasta ennen sitä :)

Ennen lomaa olevalla viikolla meillä oli siis B2Run juoksutapahtuma Berliinin Olympiastadionilla, firmojen välinen iso juoksukilpailu. Meiltä taisi olla huimat 15 osaanottajaa (sadasta työntekijästä)! Ei tainnut montaa oikein innostaa tuo osallistuminen ja itsensä hiestäminen. Olin kuitenkin iloinen, että osallistuin, sillä oli makeeta juosta olymipiastadionilla ja sen ympäristössä 10 000 muun juoksijan kanssa. Eräästä kauppaketjusta oli pelkästään 1000 työntekijää juoksemassa, ja eri firmoja oli varmaan satoja. Kuhinaa siis riitti melkein tungokseen asti. Itselle parasta juoksussa olivat startti ja loppuspurtti päättyen stadionille ihmisten hurratessa :) juoksun jälkeen saatiin mitalit, brezeleitä, hedelmiä ja juomaa.

Niin ja piti kertoa, että olimme Danielan kanssa Helsinki 1952- pop up baarissa tuossa muutama viikko sitten. Baari oli siis pystyssä kahden viikon ajan ja tarkoituksena oli promota suomalaisten lempijuomaa, lonkeroa. Baari oli sisustettu pelkistetysti ja tuoleina olivat vain puiden kannoista tehdyt jakkarat ja puinen esiintymislava. Joka päivä oli joku esiintyjä ja ilmeisesti viimeisenä iltana ihmisiä viihdytti siellä itse Pepe Willberg. Seinälle oli heijastettu kuvia Suomen luonnosta ja kauniista maisemista. Mikä parasta, sai tätä juomaa nautiskella ilman maksua ja sen vuoksi paikalla olikin monta janoista Berliinin suomalaista, me mukaanlukien :D mutta kuulemani mukaan promootio oli onnistunut hyvin ja berliiniläiset olivat myös mieltyneet juomaan. Nyt vaan markkinointia kehiin niin saadaan taas yksi suomalainen loistotuote maailmalle!

Sitten loma-aiheeseen! Kuten sanoin jo, oli aivan ihanaa olla Suomessa pitkästä aikaa ja kotona. Tehdä ihan tavallisia juttuja ja nauttia kiireettömyydestä. Heti piti päästä sauvalenkille metsään ja viikon mittaan tulikin urheiltua melko paljon ja erityisesti niitä muotoja harrastettua, mitä Berliinissä ei voi/viitsi. Kävin rullaluistelemassa ja uimassa sekä juoksemassa pitkin yyterin santoja. Porin uimahallin saunassa on aina mainiota kuunnella mummoja, jotka juttelevat keskenään arjestaan. Tällä kertaa juttua oli kotihommista ja joku sanoi tuulettaneensa petivaatteet jo ihan aamusta ja jollakin oli vielä silitysprojekti edessä uinnin jälkeen :D Niin ihanan simppeliltä tuo eläkeläisen elämä kuulostaa, tuumin ja hymyilin itsekseni kun istuin lauteilla ja heitin mummuille lisää löylyä! Varsinkin hetken poissa Suomesta olleena on kivaa vain kuunnella ihmisiä, vähän tarvitsee tullakseen hyvälle tuulelle.

LOMA <3

Merikarvian mökillä oli ihana yöpyä ja saunoa, ilmakin oli mitä mainioin ja tyyni meri sai ajatukset ja mielen lepäämään, elämään siinä hetkessä. Merivesi oli +16, ei siis mikään ongelma pulahtaa suoraan saunasta. Käytiin myös Kankaanpäässa Kuninkaanlähteellä hakemassa lähdevettä ja samalla pysättiin ihailemaan värikästä suoaluetta pitkospuineen. Pari kuvaa myös yyteristä, jossa oli ihana lenkkeillä ilta-auringon paisteessa.

Mitä kauemmin on muulla, sitä enemmän ymmärtää, miten hyvin asiat ovat Suomessa. Miten ainutlaatuista on mennä metsään tai kilometrien pituiselle mererannalle ilman, että ilmassa tuoksuvat saasteet ja joka paikka on ihmisiä täynnä. Naureskelin itsekseni, kun yyterissäkin oli niin vähän ihmisiä, vaikka ilma oli mitä ihanin iltalenkkeilyyn. Itseni lisäksi taisi siellä olla jopa kaksi koiranulkoiluttajaa! Huippua!

Lomalla kuuluu tietysti myös syödä. Paljon. Niin, että harrastetun urheilun määrä ei vain vahingossakaan kompensoisi nautittujen kalorien määrää :D Tuli syötyä paljon kalaa, nam nam! Keiton muodossa, savustettuna ja myös satakuntalaisia nahkiaisia! Tuli varastoitua kerralla paljon omegarasvoja syksyä varten. Myöskin kotimaiset mustikat maistuivat aamusmoothiessa ihanalta. Sitten leivoin omenapiirakkaa anoppilan puiden omenoista ja muutenkin herkuttelimme parhailla irtokarkeilla (oma heikkouteni!) ja sipseillä.

Perinteisesti oli myös napattava pehmis Köffistä matkalla mökille.

Semmoista lomaa, ei mitään erikoista mutta silti parasta vastapainoa arjelle Saksassa. Nyt ei auta kuin töitä tehdä ennen seuraavaa Suomen lomaa, jota odotan aivan erityisesti. Silloin suuntana on Lappi ja Ylläs, luvassa siis vielä enemmän raikasta luontoa ja rauhaa ja entistä suurempi ero elämään täällä. Vielä luitenkin 4 viikkoa töitä ennen sitä autuutta. Työharjoittelunikin on jo suurin piirtein puolivälissä, enää siis viimeiset 3kk jäljellä. Pikkuhiljaa tulisi alkaa miettiä opinnäytetyön aihettakin, jotta voisi sitten reippaasti aloittaa Suomeen palattua. Mutta mutta...en tahdo ottaa turhaa stressiä. Haluan kuitenkin myös nauttia viimeisistä kuukausista Berliinin sykkeessä ja tehdä kivoja juttuja, joita ei sitten Suomessa enää voi.

Eipä tässä muuta tällä erää, kohti uutta työviikkoa mennään! Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille! :) <3

Tänään 31.08.2014 on merkittävä päivä siksi, että tasan tällä päivämäärällä vuosi sitten lähdin Saksaan. Lähdin aamukoneella Tampereen lentokentältä kohti Bremeniä uteliaana, innokkaana ja avoimin mielin kohti uusia haasteita, samalla kun tietysti sydäntä raastoi ihan hulluna jättää poikaystävä seisomaan lähtöportille... Ehdottomasti se oli niitä elämän  hetkiä, joita ei koskaan tule unohtamaan. Yhtä aikaa niin monta tunnetta: samalla innokas ja iloinen loistavasta tilaisuudesta oppia uutta ja samalla surullinen, kun ei voinut ottaa rakkaintaan mukaan kokemaan tuota kaikkea. Näin vuoden jälkeen, voin sanoa että kaikki on kannattanut, vaikka helppoa ei aina ole ollut. En olisi tosiaan vuosi sitten uskonut, että olen vielä täällä vuoden jälkeen tekemässä työharjoittelua, siitä olin vain haaveillut! Saati vielä Berliinissä. Niin se vaan elämä menee arvaamattomasti uusiin suuntiin :D Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on mennyt todella nopeasti ja olen oppinut tänä aikana enemmän kuin Suomesa viimeisenä 5 vuotena.

08-2013-08-2014: Ikimuistoisia hetkiä, ihania ihmisiä, uusia ystäviä, koulujuttuja, Saksan kieltä ja kulttuuria, ihania lomia Suomessa, ikävää, haasteita ja turhautumista, työtä ja paljon wursteja ja schnitzeleitä :D Nevö forget!

Mutta tosiaan, vielä on 4 kuukautta seikkailua jäljellä, toki ei ehkä enää niin kovin villejä seikkailuja tiedossa mutta kuitenkin uusia haasteita töissä, pari Suomen visiittiä ja muita tapahtumia. Katsotaan, ehtiikö vielä reissata johonkin tässä välissä, viikonloput ovat vaan työssäkäyvälle kovin lyhyitä ja siksi ei kovin pitkälle ainakaan viitsi lähteä. Puola on tuossa kyllä nyt niin hyvin lähellä, että se kyllä houkuttaisi. Mutta katsotaan.

Sitten pääaiheeseen eli mun synttäreihin! Olipa ensimmäiset synttärit, jotka olen ulkomailla viettänyt. Eipä paljon paremmin olisi voinut mennä, kun sattumoisin saman päivänä firmani järjesti Sommerfest-juhlat koko toimiston väelle ja mukaan liittyivät myös meidän Hampurin ja Kielin toimistot. Eli mun ei tarvinut pahemmin suunnitelmia päivälleni keksiä :) Perjantaina työpäivän jälkeen meidät kuskattiin bussilla Spree-joelle, ja ohjelmassa oli jokiristeily samalla kaupunkia katsellen. Oli oikein mukavaa ja rentoa jutella työkavereiden kanssa ja samalla lipua hiljalleen pitkin jokea.

Kippikset jokiristeilyllä työkavereiden kanssa! Ilmakin oli oikein sopiva, siinä 20-asteen hujakoilla, välillä aurinkokin tuli esiin lämmittäen risteilijöiden kasvoja! Wunderschön :)

Risteilyn jälkeen hypättiin taas bussiin, joka vei meidät Alexanderplatzin läheisyydessä olevalle klubille, korkean kerrostalon ylimpään kerrokseen, jossa on yökerho ja hieno kattoterassi upealla näköalalla kaupungin ylle. Tarjolla oli hampurilaisia, salaattia, wursteja ja jälkkäriksi omenapiirakkaa sekä  vadelmavanukasta nam nam. Luonnollisesti myös kaikki juomat olivat ilmaisia puoleenyöhön asti. Joten mikäs siinä oli nauttiessa kivojen työkavereiden seurasta, hyvästä ruoasta ja juomasta samalla katsellen kun ilta hämärtyy Berliinin yllä. Übercool sanoisin!

Olen superkiitollinen, että mulla oli näin upea synttäripäivä! Kiitos työkavereille ja firmalle, kun järjestivät (ei toki vain minua varten mutta kuitenkin :D) näin makeet juhlat! Kyllä kelpaa olla 26-vee  ja jatkaa elämää eteenpäin :)

Muuta sen kummempaa ei tällä viikolla olekaan tapahtunut, normi viikko. Ensi viikolla meillä on B2B-run juoksutapahtuma, jossa olen mukana meidän työpaikan tiimissä. Kyseessä on siis firmojen välinen juoksukilpailu Berliinin olympiastadionilla, matkana 6km. Katsotaan kuinka meidän käy, itse aion parhaani tehdä, jotta ei viimeisiä ainakaan oltais! Hienoa päästä oikein olympiastadionille juoksemaan. Rocky meiningillä!

Sitten perjantaina oi perjantaina koittaa se odotettu LOMA! Lento Suomeen suoraan työpäivän jälkeen, saapuminen Helsinkiin noin klo 22.00. Tätä odotan. Olen ollut Suomessa ja meidän kotona viimeksi toukokuun puolivälissä, joten ikävä on ollut kova. Nyt vielä kun jaksan ensi viikon töissä niin saan nauttia viikon lomasta rakkaan kanssa, omassa kotona, leipoa, mennä lenkille metsään, käydä mökillä ja saunoa <3 mahtavaa! Seuraavaksi palaan asiaan varmaan loman jälkeen, toivottavasti rentoutuneena ja virkeänä :D Siihen asti, näkemiin! <3 :)

Viime torstaina meillä oli ensimmäinen Team event SEO-tiimin kanssa töistä ja menimme kiipeilemään Mount Mitteen! Tämä kiipeilypaikka ei ollut mikään perinteinen kiipeilyseinä sisähallissa, vaan ulkosrakennettu "vuori", jossa oli kaikenmoisia vimpuloita ja autonrenkaita, nuoria, verkkoja ja muita, joissa sitten kiipeiltiin tietysti valjaiden varassa. Vuoressa oli kolme eri tasoa ja hurjimmat esteet ja haasteet tietysti kolmannella tasolla ja korkeimmalla. Hieman korkeanpaikan kammoisena jo toinen taso tuntui jaloissa tutinana ja totisena pelkona, mutta yllättävästi totuin melko nopeasti korkeuteen ja uskaltauduin tekemään jopa kolmannella ja korkeimmalla tasoja huimia suorituksia! Olin ylpeä kun voitin pelkoni :D hauskaa oli ja mukava tehdä työkavereiden kanssa jotain aivan muuta kuin normaalisti työpaikalla. Seuraavassa kuvasatoa kiipeilystä!

Perjantaina meillä oli töissä Barbecue Beer Friday eli tarjolla grilliherkkuja laidasta laitaan ja tietysti olutta ja viiniä. Eipä yhtään haittaa jäädä viettämään hetkeksi iltaa työpaikalle perjantaina töiden jälkeen kun tarjolla on hyvää ja ennen kaikkea ilmaista ruokaa :D

Lauantaina kutsuikin sitten Hannover! Ensimmäistä kertaa tein reissun sinne nyt kaksi kuukautta Berliinissä asuttuani, vanhaan kotikaupunkiin siis tieni vei ja hyvien ystävieni Maiken ja Steffen luo :) Oli erikoiset fiilikset sinne saavuttuani, kaikki tuntui hyvin kotoisalta ja pieneltä, söpöltä voisi sanoa. Mieleni palasi niihin moniin kertoihin pyöräillessä läpi kaupungin ja ihmisiin, joita siellä tapasin sekä kouluaikaan ja asuntola-asumiseen...Hienoja aikoja, varmasti tulen aina tuntemaan Hannoverin lähellä sydäntäni ja toivon, että sinne vielä palaan jossain vaiheessa ainakin käymään. Hannoverissa oli Machseefest-festivaali Machsee-järven ympärillä ja paljon ihmisiä,erilaisia kojuja,oluttelttoja, diskoja ja tietysti paljon ruokaa. Harmillisesti sää ei meitä paljon suosinut, sillä vettä satoi melkein koko ajan. Mukavaa oli silti nähdä ystäviä ja rupatella ja nauttia kotoisasta tunnelmasta. Loppuillasta sadekin vähän hellitti ja meninmme yhteen baariin istuskelemaan, Stefanin ystävä Sebastiankin liittyi seuraamme. Oikein mukava lauantaipäivä entisessä kotikaupungissa, jonka kruunasi ystävät ja hyvä ruoka. Yövyin Steffen ja Maiken sohvalla ja mukavasti tulikin uni pitkän päivän jälkeen.

Machseefest; rentoa tunnelmaa, loimulohta, brezeleitä ja schmaltzkucheneita!

Sunnuntaiaamuna Steffe oli käynyt leipomosta hakemassa tuoreita sämpylöitä ja croisantteja, mulle tarjottiin siis oikein perinteinen saksalainen aamupala! Oli myös erilaisia wursteja ja leikkeletä (myös kielileikettä) sekä luonnollisesti nutellaa, saksalaisten herkku-leivänpäällistä mihin en kyllä itse koske, ainakaan heti aamulla en pysty mitään niin makeaa syömään. Mutta erilaiset leikkeet maistuivat kyllä ja Maikekin ihmetteli, miten voin syödä kielileikettä. Siihen vain tokaisin, että meillä Suomessa syödään verestä tehtyä makkaraa (mustaa makkaraa), että eipä tuota mulle ongelmia syödä kielestä tehtyä leikettä :D heh, mutta oli aivan ihanaa kun he olivat sillä tavalla vaivautuneet minua varten, tosi ystäviä ovat ja mielettömän mukavia ihmisiä. Kun he tulevat Suomeen käymään, täytyy pistää parastaan ja tarjota mitä mainioimpia suomalaisia herkkuja ja viedä heidät mökille saunomaan jne.!

Danke Stefan und Maike für das wunderschöne Wochenende! Kiitokset mahtavasta viikonlopusta Hannoverissa <3

Mukavan viikonlopun jälkeen olikin aika palata arkeen ja työhön Berliinissä. Heti maanantaiaamuna ei toki voi olla kovin pahalla tuulella kun vastaan tulee työkaverini mopsi Neville:

En kestä tota koiraa ku se on ihan niinku pieni possu lautasenkokosine silmineen :D mutta ihana piristys aina työpäivään meidän oma toimistokoira <3

Jeps jeps tässäpä uutiset tältä erää! Kaksi viikkoa olisi vielä töitä ennen lomaa Suomessa, sitä odotellessa! Ja taitaa meikäläinen vanhentuakin tässä välissä taas yhdellä vuodella! Hahaa! Myöskin ensi viikolla tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun lähdin Saksaan. Kuinka se aika on näin nopeasti mennyt?!? Huh. Kuulemiin taas ja ihanaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa kaikille! :) <3